Joulua joulua

Koiran elämä

Välillä Väinön elämä on niiiiiin rankkaa. ;)

Väinön elämä on niin raskasta

2h lenkin jälkeen on mukava nautiskella sohvalla auringosta..

Syysterveiset karvanaamalta

Väinön jälkeläiset

Kohta se on jo koiranetissäkin, mutta Väinön viimeisimmästä pentueesta vain yksi poika selvisi rekisteröintiin asti. Toisen kasvu ja kehitys stoppasi ja pieni jouduttiin lopettamaan. Eläinlääkäri totesi pennulla olevan lattarinta ja tämä oli ensimmäinen kerta kun törmäsin itse koko termiin. Pennun rinta oli siis epämuodostunut ja ei mahdollistanut normaalia kehitystä. Onneksi jäljelle jäänyt poika on eläinlääkärin tarkistuksen perusteella terve. Kovin on ollut epäonninen pentue tämä. Aina ei asiat mene niin kuin on toivonut..

Russelimejä ja jälkeläisiä

Väinön kanssa käytiin tämän vuoden viimeisessä mejäkokeessa eli russeliyhdistyksen kokeessa Jyväskylässä. Väinö korkkasi voittajaluokan ihan kivasti. ;)


Voi 1 ja 45 pistettä. Tuomarina Jarno Hynninen.

Jäljestämishalukkuus 6 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 10 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 10 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Väinölle näytettiin alkumakaus ja reipasvauhtinen maa- ja ilmavainua hyödyntävä jäljestys käynnistyy. Osuudet mennään jäljellä joitakin muutaman metrin tarkastuspistoja tehden. Katkokulma selvitetään rengastamalla kahteen kertaan. 2. kulma pienellä rengastuksella ja 3. kulma käännöksellä. Makauksista 1 osoitetaan selvästi, 1 osoitetaan pysähtymättä, 1 yli ja 1 ohi. Kaadolle suoraan, sorkka nuuhkittiin. Pirteä suoritus ensimmäisellä VOI-jäljellä."

Jejee, ei tässä voi muutakaan sanoa. Nyt pitäisi ruveta treenailemaan tarkemmin noita makauksia ja palkita Väinö kunnon pysähdyksestä. Outoa että oikeasti pitää treenata kun tähän asti ollaan vaan menty niin kuin Väinön nenä osoittaa. ;)

Hienon koetuloksen lisäksi Väinöstä tuli isä 4.9 kahdelle pienelle russelipojalle. Pentuja oli yhteensä kolme, mutta kolmas isoin menehtyi jo ennen syntymää ja autettiin eläinlääkärin avustuksella pois. Onnea pentulaatikon äärelle!

Mejäilemässä Rengossa

Mejämejämejä, ohjaajan päässä ei pyöri kuin mejä. Eli nyt jo toinen koe tänä vuonna ja saatiin se mitä haluttiin. :) Ensi viikolla russeliyhdistyksen kokeessa korkkaamme siis voittajaluokan!

Avo 1, 44p. Tuomarina Anne Laukkanen.

Jäljestämishalukkuus 5 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 9 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 11 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)

 Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Rauhoitettu ohjattu aloitus. Lähtömakaus merkaten, Hyvävauhtista jäljestystä käyttäen sekä ilma- että maavainua. Jokaisella osuudella pienet tarkistuspistot. 2. kulman läheisyydessä laajempi lenkki, jonka selvitti yhdellä kehoituksella (tässä retkipolut). Ensimmäinen makaus ensin ohi, mutta palasin sen nuuhkaisemaan, kulma takaa lenkillä varmistaen. 2. makaus nuuhkaisemalla ja takaa kulma varmistaen. Kaadolle suoraviivaisesti sille jääden. Hyvä parivaljakko."

 Väinö oli taas revetä liitoksistaa kun jäljen alulle päästiin. Täysillä olisi pitänyt mennä, mutta viime viikosta opin sen että Väinö tekee parempaa työtä jos itse jarruttelen aika reippaasti. Väinö kulki kuin unelma. Maasto oli mukavaa hieman kosteahkoa suomaastoa paksulla sammaleella. Piilomerkit vain vilahtelivat silmäkulmassani ja varmuus oikeasta suunnasta kasvoi. Tuomarin kirjoituksesta poiketen Väinö kyllä löysi kulman heti, mutta Väinömäiseen tapaansa veti vain nopeasti hajua nenään ja jatkoi matkaansa. Tuomari kun kulki takanani eli ei pakosti nähnyt kaikkea kunnolla. Toisella suoralla törmäsimme retkeilypolkuun. Siinä Väinö oli hieman hämmentynyt, koska tapasimme oletettavasti polkua kulkeneet ihmiset autojen luona. Väinön ruvetessa pyörimään kehotin sitä etsimään jälkeä ennen kuin tulee hukka. Kehotuksesta Väinö rupesi tuijottamaan sillä ilmeellä "mä kyllä tiedän mitä teen joten oo sä vaan ihan hiljaa siellä". Hetken mietitittyään Väinö eka löysi paluujäljen ja totesi sen menevän väärään suuntaan, käänsi nenän toiseen suuntaan ja taas oltiin oikealla jäljellä. Yksi oja löydettiin jossa suoritettiin vesitankkaus ja lopussa ollut iso hirvenjalka oli Väinölle todella mieluinen. Pieni koira nimittäin nappasi tuon ison jalan suuhunsa (jalka oli siis puolisäärtä sorkkineen kaikkineen ja painoi varmaan puolet Väinön painosta) ja lähti viemään aarrettaan autolle päin. Hieman oli ongelmia saada hampaat irti tuosta aarteesta. ;)

 Nyt avoinluokka on ohitse ja voittajaluokan katkokulmat odottavat. Onhan tässä sentään viikko aikaa opettaa koiralle mikä on katkokulma ja makaukset eivät ole enää kulmissa. :D Enemmän olisin huolissani omista opastustaidoistani, oli nimittäin jäljen suunnistaminen sen verran tuskaa... Kuulemma suunnistamista kannattaisi ruveta harrastamaan mikäli aikoo mejäillä enemmän. Suurkiitos jälkiparilleni, sain valtavasti vinkkejä miten treenata, suunnistaa ja kuulin paljon mielenkiintoisia tarinoita käytännön jäljestämisestä.

Mejämejämejä

Maanantaiaamuna tuo poika vielä ontui toista etutassuaan, mutta sen jälkeen ontumisesta ei ole näkynyt jälkeäkään. Alkuviikko otettiin lenkkeilyn osalta rennosti ja käytiin vain tekemässä hihnakävelyjä ihan kotinurkilla. Eilen sitten käytiin päästämässä kunnolla höyryjä pihalle Milon ja Nitan kanssa metsässä ja edelleenkin tuo poika tassuttelee normaalisti. Jee! Eli suuntaamme kuitenkin Rengon mejäkokeeseen nyt viikonlopuksi. Ensi viikonloppuna meitä taas kutsuu Jyväskylä ja russeliyhdistyksen koe. Huh, alkaa jo vähän hirvittää tämä mejäputki. :D

Tassujuttuja

Mejäkokeen jäljiltä Väinö siis ontui toista jalkaansa ja välillä ei varannut sille ollenkaan. Eilen aamulla tilanne oli pysynyt samana ja ehdin jo epäillä pahinta. Meillä oli sattumalta aika hierojalle eilen iltana ja olin eka perumassa koko hieronnan ajatellen, ettei tassuongelmaista koiraa voi edes hieroa, mutta hän kehotti silti tulemaan ja tarkistetaan ettei lihaksista löydy suurempaa vammaa. Iltapäivästä kun tulin kotiin ei Väinö enää ontunutkaan. Lepo oli selvästi auttanut ja hieroja vielä totesi ettei löydä jalasta mitään kipeää kohtaa tai huomattavaa vammaa. Epäilys oli että jalan takana ollut pehmytkudos oli jossain vaiheessa venynyt hieman liian paljon ja se ei sitten ollut kunnolla palautunutkaan. Ohjeeksi hän antoi kevyen lenkkeilyn alkuviikosta ja torstaina voi katsoa reippaamman liikunnan jälkeen ontuuko koira. Jos koira ei onnu, ei kokeeseen osallistumiseen pitäisi olla mitään estettä. Eli näillä näkymin me päästäänkin viikonloppuna taas mejäileen. :)

Väinön kanssa ollaan käyty hieronnassa, kun poika on onnistunut saamaan selkäänsä hieman jumiin. En tiedä mitä on oikein käynyt, mutta huomasin ettei Väinö tykkää enää ravata reippaasti vaan nosti laukan helposti. Eilen hieronnan jälkeen Väinö ravasi niin lujaa, etten voinut olla hymyilemättä. Hieronnan jälkeen myös lelut saivat kyytiä ja olo oli selvästi paljon parempi. Tämä oli nyt toinen kerta kun kävimme hieronnassa ja kuukauden päästä pitäisi käydä vielä kerran. Tällä kertaa Väinö osasi jo nautiskella hieronnasta ja silmät lurpahteli kiinni kun oli niin mukavaa. Tarvii kyllä varata itsellenikin hieronta-aika kun tuli niin kateellinen olo koiraa katsoessa. ;)

Mejäilemässä

Jep, vihdoinkin päästiin kokeeseen ja kohteena oli Ruoveden Ylä-Vääri ja Hämeen Spanielikerhon järjestämä koe. Tuo Ylä-Vääri on paikaltaa tosi kiva, koska mun mummula sijaitsee samassa "kylässä" eli oli matkaa paikalle vain 7 km (+250km Vantaalta Ruovedelle). Sää ei oikein suosinut mejäilyä, vaan elohopea kiipesi reiluihin hellelukemiin ja hiki virtasi. Lauantaina oli 26 'C ja sunnuntaina 25'C joten vettä kyllä kului ja olo on nyt viikonlopun jäljiltä aika raato. Hyttysiä ja hirvikärpäsiä oli, ei nyt aivan mahdottomasti, mutta ei ihan vähääkään. Joku 30 paukamaan veikkaisin olevan pelkästään selässä, vaikka en ollut ilman takkia kuin siirtyessä jäljen lopusta tietä pitkin lähtöön. Vaatteet olivat aivan märät, vaikka sadetta ei tullut meidän ollessa metsässä. ;)

Ja sitten itse asiaan eli tulokset:

Avo 2, 36 pistettä. Tuomarina Heikki Kulo.

Jäljestämishalukkuus 4 (6)
Jäljestämisvarmuus 8 (12)
Työskentelyn etenevyys 7 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 10 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 4 (5)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Väinö lähtee innolla liikkeelle, vähän liiallakin innolla, ollaan koko ensimmäinen osuus vaihtelevasti jommallakummalla puolella jälkeä pääasiassa noin viiden metrin etäisyydellä. Näin ohitetaan kulmakin ja ajaudutaan niin kauas, että palautetaan. Kulman jälkeinen hakkuu edetään jälkitarkasti kuono maassa. Kun päästään taas metsään, sama innokas jäljen yli pomppiminen jatkuu, ei aivan yhtä laajana kuin ensimmäisellä osuudella. Toinen kulma tarkasti, makuu nuuhkien, pienellä pistolla jäljelle. Vielä ennen kaatoa pitkää pyöritystä aivan jäljen päällä. Hyvin kaadolle, jonka noutaa. Väinö kyllä osoitti pystyvänsä, tänään vain intoa oli liikaa."

Vähän harmittaa tuo hukka, kun Väinö ei lähtenyt edes riistan perään. Kuljettiin jäljen vieressä ojassa ja kun kulma tuli jatkettiin vain ojaa pitkin. Väinö välillä katseli mua sen näköisenä, että "en tiedä mihin se jälki meni, mutta tää kuiva ja helppokulkuinen oja on ihan kiva kävellä". Oja oli itseäni johonkin melkein lantioon asti, joten ei ihmekään jos ei huvittanut kiivetä sieltä pois.. ;)

Kokeen jälkeen koira ontui toista etujalkaansa ja nyt mennään oikeasti kolmella jalalla. Harmin paikka, nimittäin meillä olisi ollut 3. viikonlopun koeputki, mutta taidan joutua tänään perumaan tuon seuraavan. Toivottavasti russeleiden kokeeseen Jyväskylään päästään, olettaen siis että meidät sinne edes valitaan. :)

Kuulumisia

Väinö on välillä varsinainen reissukoira ja nyt lähiaikoina ollaan kyllä reissailtu ees taas. Aika tyytyväinen tuo on mobiilikodissaan eli ongelmia ei ole. Yhteenmenoon ei kyllä tykkää makoilla yli 2h pidempään, joten taukoja tulee ajomatkoilla tehdä.

Me päästään mejäkokeeseen! Jo 7. hakemus tuotti tulosta ja Renko kutsuu reilun viikon päästä. Toivottavasti Väinö muistaa vielä mikä oli homman idea kun ei olla reenattu hetkeen. Tuosta viikon päästä on russeleiden oma mejäkoe Jyväskylässä ja jos me päästään sinnekin tulee varsinainen mejäputki. :) 6. hakemus on vetämässä tälle viikonlopulle, mutta ei kyllä kovin lupaavalta näytä..

Jep. Väinölle on tulossa lisää muksuja. SJRT:n pentuvälityksessä ilmoitus olikin eli emänä on Fluss-Strand Alentejo. Kiinnostuneet ottakaa yhteyttä Kaisaan 050 323 9304 kaisa.rasanen@kk-hevosenomistajat.fi. Väinö kävi myös 23.8 uusimassa silmätarkastustulokset ja tuloksena oli terveet silmät. Jei. :)

Väinö russelierkkarissa

Taisi olla muuten ensimmäinen näyttely, jossa on satanut niin paljon kuin mitä satoi eilen. Ja Väinöhän ei oikein pidä sateesta. Noh, olosuhteisiin nähden meni ihan hyvin:

Väinö Val ERI ja VAK 4.

Meni paremmin kuin viime vuonna, jolloin ei päästy edes kilpailuluokkaan. :) 7 urosta oli valioissa, joten ei nyt kovin suurta menestystä saatu. :P

Jep, nyt nokka kohti uusia seikkailuja ja edelleen ollaan varasijalla ensi viikonlopun kokeeseen. Toivottavasti joku peruuttaisi osallistumisensa vaikka toisaalta on todella harmi jos joku paikan saanut joutuu sen perumaan.. Mutta me kyllä oltais se koepaikka jo ansaittu. :P

Vihdoinkin jotain toimintaa

4. mejäkoe johon oltiin mukamas menossa oli ja meni ilman meitä. Alkaa kyllä hieman ärsyttämään nuo kokeet, joihin ei pääse. Onneksi ollaan varasijalla ensi viikon mejäkokeesen ja nyt peukut pystyyn että päästäänkin. :)

Sain vihdoinkin käytettyä Väinön hieronnassa. Kuten itsekin jo arvelin on tuon pojan selkä vähän jumissa, mutta muuten ei ollut mitään vikaa. Muutama hierontakerta pitäisi auttaa ja saatiin myös kotihoito-ohjeiksi venyttelyä ja lämpöpussia. Toivottavasti saadaan tuo erinomainen selkälinja takaisin pian, koska jo lauantaina on luvassa vuoden ensimmäinen ja viimeinen näyttely eli russelierkkari! :)

Ai niin, Väinöllä kävi myös naisvieraita, mutta tuloksista sitten myöhemmin kun jotain selviää. ;)

Punkkivaara

Kevään tullessa mietiskelin laittavani Väbälle punkkiainetta heti kun näen ensimmäisen punkin. Noh, olisikohan ollut yli 1,5 kk sitten kun näin jonkun juoksentelevan Väinön turkilla, mutta ei ollut vielä kiinnittyneitä. Varmaan kuukausi sitten löysin ekan kiinnittyneen, mutta siinä yhteydessä oli jotain muuta hässäkkää joten en laittanut tököttiä ja se taas vähän jäi. Nyt eilen löysin taas uuden ja sanoista tekoihin eli laitoin tökötin. Heti tökötin laiton jälkeen löysin vielä uuden. YÖK! Joskohan nyt jäisi punkit metsään.

Väinön kanssa käytiin reenaamassa agia tiistaina ja poika oli niin motivoitunut että! Vielä ei olla saavutettu superjeejee-asennetta agilityyn, mutta aika hyvin tuo jo keskittyy ja on innostunut kun pääsee kentälle. Tarvisi varmaan perustaa oma blogi tuolle agiharrastukselle, että ohjaajakin muistaisi mitä on treeneissä käsitelty ja mitä käskysanaa on käytetty eri esteille. On muuten vaikea laji - koira kyllä osaa, mutta mä säädän jatkuvasti. ;)

Kuumaa koodailua

Voi hiki ja helle! Kesäkuu alkoi poikkeuksellisen hyvässä säässä eli tässä muutama päivä ollaan pyöritty lähes 30'C lukemissa. Ja olo on kyllä sen mukainen niin omistajalla kuin koirallakin. Poika vain makoilee sisällä viileällä lattialla ja herää henkiin vasta auringon laskettua ja lämpötilan viilennettyä. Noh, helteestä huolimatta ollaan puuhailtu taas kaikenlaista ja mm. treenattu mejää. Oli muuten pientä tuskaa meille molemmille rämpiä pitkin pusikkoa jälkeä pitkin eli yli 25 'C lämpötilassa ei kannata enää vapaaehtoisesti mejäillä. Koetilanteessa se on sitten ihan toinen juttu..

Omistaja sai taas vähän itseään niskasta kiinni ja vihdoinkin päivitin Väbän sivuja. Paljon ei päivityksiä puuttunut eli lisäsin vain Viron näyttelyreissun tulokset. Nyt vaan tekemään muita tuloksia, niin olisi jotain päivitettävääkin!

Mejäleirillä

Viime vuonna kävimme ensimmäistä kertaa russeleiden mejäleirillä ja oli sitten pakko mennä tänäkin vuonna uudelleen. Mukaan lähti sama vanha kokoonpano eli Väiski, Jonna & Jane ja Johanna & Ilona ( + turistikoira Onni). Koska olimme olleet leirillä jo aiemmin sekä Väinön kanssa osallistuneet jo mejäkokeeseenkin, pääsimme jatkoryhmään treenaamaan oikeaa koetilannetta. Lauantaina vedettiin lähes koejäljet eli 600 m pituiset jäljet kun koejälki on 900-1100 m pitkä. Sunnuntaina nämä jäljet ajettiin ja mukana oli myös möllituomari arvioimassa työskentelyä. Väinö jäljesti vanhaan tuttuun tapaansa eli nenä osoitti tarkasti missä jälki kulkee. Tulokseksi kokeesta saatiin Avo1 ja pisteitä 44-46. 46 pistettä kuulosti hyvinkin tutulta viime kokeen perusteella.. :)

Tässä möllituomarin Jari Poikolaisen arvostelu:

Martta Peltola ja Väinö (Riikolan Pelimies)
AVO 1 44-46p. (tuomarin pistearvio)

Vahvan ohjauksen jälkeen maavainuisesti liikkeelle. Pienin jäljen molemminpuolisin tarkistuksin kulmalle, joka merkattiin pysähtyen ja haistellen. Teki pienen tarkistuslenkin kulman ulkopuolelle, jonka jälkeen vauhdilla 2.osuudelle. 2.kulman merkkasi vauhdista, minkä jälkeen 1. kulman tarkistuslenkkiä isompi tarkistuslenkki tiheässä pusikossa. 3. osuus vauhdilla, tehden tarkistuslenkkejä jäljen molemmin puolin. Suoraan kaadolle, jonka omi hyvin varmasti pitäen sitä suurena aarteenaan.

Jep, nyt ei kun oikeisiin kokeisiin. Harmillisesti niihin on vain kovin vaikea päästä täällä etelässä eli kahteen ollaan jo yritetty eikä päästy, mutta onneksi on vielä kaksi koeilmoittautumista vetämässä. Viimeisenä oljenkortena sitten russeleiden oma koe syksyllä Jyväskylässä. Siinä kun saa raksittaa sen kohdan "järjestävän yhdistyksen jäsen". ;)

Väinö 4 wee

Lähettäjä Kevät11

Synttäreiden kunniaksi käytiin taas vähän treenaamassa agiliitoa Jonnan opastuksessa ja hauskaa oli. Väinö on alkanut heiluttamaan häntäänsä kentälle tullessa. :o

Ai niin, viikonlopun mejäkoe oli täynnä eli joskus kesällä sitten. Toivottavasti.

Mejäilyä ja vanhenemista

Mejäilykausi on avattu! Ekat lyhkäset jäljet vedettiin reilu viikko sitten ja nyt viikonloppuna tehtiin pitkä yön yli hautuneet jäljet. Meiän mejätreeniporukka koostuun kyllä aivan loistavista koirista! Väinö oli taas omassa elementissään jälkeä seuratessa, vaikka ensimmäiset suorat meneekin liian tohkeana juostessa vähän sinne ja tänne jäljen yli. Ilmavainulla tuo yleensä starttaa ja mieluusti juoksee täysillä. Toisella ja kolmannella suoralla alkoi jäljestys olemaan rauhallisempaa ja tarkempaa, eikä ohjaajan tarvinnut enää puskea jokaisen puskan läpi. Toisaalta, eilen katselin taas kuinka hienosti ja tarkasti Väinö jäljestää toisten koirien jälkiä ja harmittelin sitä, ettei se mejäilyssä tee yhtä tarkkaa työtä. Kulmia tarvitsee treenata ja tarkkuutta yleensäkin. Millähän ylimääräisen innostuksen saisi purkautumaan ennen jäljelle menoa? Tuon kun laittaa valjaisiin ja pitkään liinaan, kuuluu Väinön päästä naks, kun mejämejämejä-moodi kytkeentyy päälle ja se on menoa sitten. Onkohan tuo 12h jälki aivan liian tuore (ja voimakastuoksuinen) kun poika haki myös yli viikon vanhaa jälkeä hyvin innokkaana..

Vielä pidetään peukkuja pystyssä, jos mejäkokeisiin tulisi kutsu. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Se olisi hieno synttärilahja tuolle huomenna 4 wee täyttävälle pojalle. :)

Kesän merkit

Taas on ollut hieman hiljaiseloa blogissa, mutta kun ei meille oikein satu mitään erikoisempaa. :)

Kesä toi tullessaan taas mahdollisuuden mejäilyyn, kun lumet alkavat olemaan jo kokonaan sulaneet. Meidän pieni mejätreeniporukka alkaa taas myös aktivoitumaan, joten metsä kutsuu toivottavasti heti toukokuun alussa. Ilmoitin Väinön russeleiden mejäleirille ja mejäkokeeseen, joten pidetään peukkuja että koekutsu saapuu meille. Katselin jo valmiiksi lisää kokeita kesälle, mutta kun niihin on niin vaikea päästä. Pöh.

Agilityssäkin toivottavasti päästään aktivoitumaan, koska nyt olen HSKH:n jäsen ja saan luvallisesti treenata Ojangon agikentillä. Jeeee! Vielä kun saisi Väinön kiinnostumaan yhtä paljon lajista eikä vain toisista koirista..

Kevättä rinnassa

Kevät vihdoinkin rupeaa nostelemaan päätään ja sen huomaa myös Väinön piristyneessä olemuksessa. Hajut kiinnostavat nyt enemmän kuin normaalisti, mutta Väinö on ollut jotenkin paljon leikkisämpi. Valoisammat illat ovat mahdollistaneet metsäreissuja myös oman työpäiväni jälkeen, joten varmaan Väinön aktivoituneempi olemus lähtee ihan oman aktiivisuuteni lisääntymisestä. Onneksi lumet sulavat nopeasti ja päästään taas mejäilemään, sitä ollaan koko pitkä talvi odoteltu.

Täytin tuossa viime viikolla HSKH jäsenhakemuksen ja jos hyvin käy niin me päästään agiliitämään Yonster's Monster's -kennelin Jonnan ohjaamana kesällä. Ehkä myöhemmässä vaiheessa oikeaan treeniryhmään, mutta nyt aluksi yksityisopetuksella. :)

Kuumavesipullon korvike

Väinö on nyt vajaan viikon verran hoidellut kuumavesipullon virkaa. Itse sairastuin kovaan flunssaan ja Väinö on ottanut hommakseen olla sairastajan pikku apuri ja paras kaveri. Vaikka Väinön pitkät lenkit / muu aktivointi ovat olleet jo muutaman päivän aivan totaalisesti jäähyllä ja normaalitilassa poika juoksisi jo pitkin seiniä, on nyt meininki aivan erilainen. En tiedä kuinka suuri vaikutus sillä on, ettei Väinö ole ollut hetkeäkään yksin vaan kotona on aina joku, yleensä löhöämässä kaverina sängyllä tai sohvalla. En myöskään tiedä ymmärtääkö Väinö, että nyt ei ole aivan normaali tilanne ja pitää ottaa vain rennosti. Samapa tuo mikä on oikea syy, mutta meillä on mennyt aika hyvin ja toivottavasti tilanne tästä paranee pian, näiden samojen seinien tuijottaminen rupeaa pännimään ainakin omistajaa.