Mussukat metsässä

Lunta, aurinkoa ja metsälenkkeilyä <3

Talventörröttäjä

Lisälämmikettä

Onneks pystytään ulkoilemaan vielä omalla takilla ettei tarvita lisälämmikettä. Vois olla vähän paha liikkua..

Kevät ja kurasäät

Onneksi on Kusse&Kutta-sadetakki. :)

Trimmausta

Lämpenevän kelin ja tulevien loskasäiden innoittamana päätin trimmata Väinön tassut. Näitä harvemmin tulee nypittyä kun Väinö ei liiemmin pidä siitä. Oli kyllä jo korkea aika ja nyt ei jää niin paljon ryönää tassukarvoihin.

Metsässä on elämää

Sunnuntain kerrankin valoisaan aikaan tehty lenkki Eekan kanssa päätyi hirvien makausjälkiin ja puskasta kuuluneeseen epäilyttävään ääneen. Päätettiin palata takaisin eikä enää jatkaa matkaa.. Väinö ja Nita analysoi painautumaa ja Milo on jo lähtenyt seuraamaan jälkiä.

Väinön elämä on niin raskasta

2h lenkin jälkeen on mukava nautiskella sohvalla auringosta..

Lunta

Mitä tapahtuu kun aamupissilla pieni koiraa huomaa ensilumen? Tulee h-e-p-u-l-i. Joka paikka on täynnä mielenkiintoisia painautumia, jotka tietysti tarvitsee tutkia tunkemalla kuono niihin ja sniffaamalla kunnolla. Yhdet jäljet menee tuonne ja toiset tänne ja kaikki pitää silti haistella. Ehkä muutama hepulispurtti siihen väliin, koska on vaan niin kivaa. Tänään yritetään päästä töiden jälkeen metsään spurttaileen, toivottavasti vielä kavereiden kanssa. Pimeä tulee niin aikaiseen, mutta toivottavasti tuo lumi auttaisi edes vähän asiassa..

Helsinkin City Marathon

Väinö on pienen elämänsä aikana päässyt mukaan aika mielenkiintoisiin paikkoihin ja touhuamaan erikoisia asioita. Sen on mahdollistanut helposti mukaan otettava pieni koko ja ennakkoluulottomuus asioita kohtaan. Lauantaina tutustuimme taas uuteen asiaan, nimittäin Väinö pääsi mukaan seuraamaan Helsinki City Maratonia. Hienosti koira jaksoi välillä vain istua nököttää paikallaan vaikka tuhannet juoksijat juoksivat läheltä ja taas välillä kävellä kauniisti pitkin Helsingin katuja kannustuspaikkaa vaihdettaessa. Okei, myönnetään, että toiselle kannustuspaikalle oli tuotu uutta multa ja se vähän inspiroi pientä kaivamaan sekä viimeisellä suoralla tunnin nököttäminen oli Väinölle liikaa ja tuijotus ja käskyhaukku tuli myös vierellä seisoneille tutuksi. 7 km ja 6 tuntia oli päivän lukemat, kannustettavilla vähän enemmän kilometrejä ja vähemmän aikaa. Reissun aikana saatiin myös kaksi "ooh, onpas se söpö. kuinka vanha se on?" -kommenttia, joiden kysyjät jäivät tuijottamaan monttu auki, kun sanoin Väinön olevan jo 3 wee.

Metsässä

Koiran kanssa lenkkeilessä metsässä luonto on lähellä. Lenkin aikana voi ihailla kaunista metsää ja kasveja, kuunnella lintujen laulua ja törmätä hirveen. Kyllä, törmäsimme hirveen. Ei ihan konkreettisesti, välimatkaa jäi ainakin 20m, mutta se oli kyllä riittävän lähellä. Väinö onneksi oli jäänyt haistelemaan jotain omaa vähän matkan päähän eikä huomannut otusta laisinkaan. Itse aloin välittömästi ottamaan rauhallisia taakse poistu -askelia, mutta hirvi ei häiriintynyt laisinkaan. Se vain tyytyväisenä mutusteli heinää ja heilutteli korviaan. Ja emme siis aivan umpimetsässä olleet vaan Kulomäen takana olevassa pusikossa ja lähimpään kerrostaloon oli matkaa n. 70m. Tällaista Vantaalla siis.

Väinön turkki on taas kynitty ja karvat ojossa huomista russeliyhdistyksen näyttelyä varten. Kehään on ilmoitettu vain muutama 41 urosta eli taso on mahdollisesti kova. Muuten koiria on yhteensä yli 100, joten eiköhän siinä koko päivä vierähdä. Monta viikkoa on kestänyt hieno aurinkoinen sää ja huomiseksi on sitten luvattu sadetta. Melko reilua.

Aurinko kuivaa minkä sade kastelee

Sateella ulkoilu on mukavaa, koska silloin useimmat koiranomistajat ovat tiukasti sisätiloissa. Tietysti siinä yleensä on se koiran pesu lenkin jälkeen, mutta aika pieni haitta se lopulta on. Eilen saatiin rauhassa taas kulkea meidän vakiminimetsälenkki ilman koiran koiraa ja vettäkään ei tullut kuin aivan vähän. Kosteus yhdistettynä muutenkin lämpöiseen säähän ei kyllä ollut kovin miellyttävää urheilusuorituksen kannalta. Ja sateella metsä oikein kuhisee hyttysiä! 15 minuutin aikana ehdin saamaan vain noin 10 hyttysenpistosta, vaikka huidoin ja heiluin kuin täysin tärähtänyt. Väinöä hyttyset eivät suosi, vaan kaikki pyrkivät aterioimaan mun verellä. Törkeetä, mutta mitä sitä ei tekis kun saa katsella pienen pojan "jee, oon vapaana" -hepuleita.

Tytöt vs. pojat

Uroskoirissa on hyvä puoli juoksujen puuttuminen ja siten elämän tasaisuus. Huono puoli on kuitenkin jatkuva narttujen perässä juokseminen, egoilu ja reviirin huolellinen merkkailu. Parasta tällä hetkellä on hissin lattian nuoleminen yläkerran nartun juoksujen takia. Onneksi oireet jäävät siihen eikä Väinö esimerkiksi pidä serenaadia ulko-oven takana. Kotia kohti Väinö suuntaa tällä hetkellä kovin mieluusti eikä yritä yhtään näyttää ressukalta.

Koirailua

Väinöllä on Korsossa hyvin laaja koirakaveripiiri. Ja kaikki tietysti russeleita. Eilen käytiin pienellä 2h metsämellastuksella Nitan (Rabenschwartz Fajita) ja Milon (Rabenschwartz Dempsey) kanssa. Hienosti sujui poikien yhteistaival ja Väinö sai kerrankin juosta sydämensä kyllyydestä. Kyllä oli muuten väsynyttä poikaa, kun kotiin päästiin. Väinö ensimmäiseksi teki pesän sänkyyn ja siellä tuhistiin lähes taukoamatta 5 tunnin ajan..

Mainoskoira

Väinöstä on monesti kysytty onko tämä nyt se olvikoira? Valistan kysyjiä, että olvikoira on sileäkarvainen kettuterrieri ja Väbä russeli, mutta yhdennäköisyyttä löytyy kyllä. Eilen sitten törmäsimme koiran ulkoiluttajaan, joka kommentoi oman koiransa tuijotusta sanomalla Väinöstä "toi on se Sidostesukka kestää -koira". Enpä osannut vastata mitään, koska en tiedä minkä rotuinen se koira oikeesti on?

Kevät!

Ja kurasäät. Mahtavaa kun lumet ovat alkaneet sulamaan, mutta se tietää myös kurasta koiraa jokaisen ulkoilun jälkeen. Ongelma ei olisi näin paha, jos voisi vain kävellä lumisia polkuja pitkin, mutta harmiksi meidän ulkoilulenkit sisältää aina myös kävelytiellä kävelyä ja sieltä vasta koira saakin hienon kuorrutuksen. Onneksi tätä vaihetta ei kestä kauan, eihän?

Ulkoilua kavereiden kanssa

Käytiin eilen taas morjestamassa Jasua ja Janea ja viettämässä laatuaikaa metsässä. Mukavaa kun on kavereita niin lähellä ja lenkit suuntautuvat samaan pusikkoon mihin muutenkin mentäisiin. :) Sää oli aurinkoinen, joten otin kamerankin mukaan, mutta menee vielä oma aikansa ennen kuin saan kuvat julkaisukuntoon. Pitäisi Väinön uusia sivujakin keretä koodaamaan, mutta taitaa mennä työ päättötyö nyt edelle.

Viikonloppuna

Lauantaina käytiin Nasun ja Ärrin (Kennel Queridos diablos)kanssa lenkkeilemässä ja kivaa oli. Harmi, että sää vaikutti hieman kostealta aluksi enkä ottanut kameraa mukaan. Lopulta ei siellä mitään lunta tullut, mutta hienoissa hangissa tuli itse rämmittyä. Sain Sadulta paljon hyviä vinkkejä ja täytyisi tässä ottaa asiaksi varata Väinölle hieronta-aika.

Uusia koirakavereita

Käytiin eilen ulkoilemassa vasta vähän aikaa sitten lähistölle muuttaneiden Jasun ja Janen ( http://www.jkphoto.fi/jasu/ )kanssa. Vähän jänskätti etukäteen miten Väinö tulee toimeen leikatun uroksen kanssa, mutta hyvin meni. Jejee, nyt meillä on lisää mukavia lenkkikavereita! Väinöllä on vielä vähän oppimista miten koiraa puhutaan, mutta eiköhän se nopeasti opi. Väinöstä tulee helposti hieman epäluuloinen toisen tarkoituksia kohtaan ja se vetäytyy helposti omiin oloihinsa (=lue häipyy). Oma vikani kun on ollut niin vähän muita koirakontakteja, että Väinön kommunikointi toisten koirien kanssa on jäänyt hieman vähälle.

Sää oli hieman luminen kun liikkeelle lähdettiin, mutta muuttui lenkin aikana aika kovaksi lumimyrskyksi. Oli muuten aika märkä koira kun kotiin tultiin.

Juoksuvyö

Käytiin Väinön kanssa toissapäivänä ostamassa juoksuvyö ja siihen käypä hihna. Tarkoituksena ei siis ole ruveta juoksemaan (vielä) Väinön kanssa vaan mahdollistaa tuo dementtiahiihto eli tutummin sauvakävely. Sauvakävelyä olen testannut muutaman kerran fleksin kanssa ja en suosittele, ainakaan jos koiralla on omia intressejä kulkusuunnan kanssa. Hihna piti kuitenkin saada pois käsistä ja juoksuvyö tuntui olevan fiksu ratkaisu. Ostin ihan virallisen TopCaniksen juoksuvyön enkä ruvennut fiksailemaan mitään viritelmää tavallisista hihnoista. Hihnakaan ei nyt ole mikään normaali vaan tuollainen venyvä versio. Ensi kokeilun perusteella yhdistelmä on aika käypä versio ja ehkä ne sauvatkin uskaltaa ottaa jo parin kerran jälkeen mukaan. Vielä ollaan treenattu käskyjä kävelyyn liittyen, jotta sauvailu olisi sitten mahdollisimman sujuvaa.