Agia

Keskiviikko on ollut meillä agiliitopäivä ja niin oli myös nyt keskiviikkona. Testattiin uusia esteitä kuten muuria, puomia ja keinua. Enää puuttuu rengas ja pöytä ja Väinöllä on jokaiseen esteeseen edes jonkinlainen kosketus. Esteiden oikein suorittaminen on vielä vähän toinen juttu, mutta innokkaasti mennään oli edessä mitä tahansa. Väinöllä tuota vauhtia kun riittää ja keskittyminen ohjaajaan on sivuseikka. Puomilla juostaan ehkä vähän liiankin kovaa ja personaltrainer-Jonnalla on haastetta keksiä miten saadaan tilanne haltuun. Väinö on kyllä osoittautunut yllättävän hyväksi agikoiraksi, vaikka eilenkin kentän reunalla päivystivät Jasu ja Jane. Kerran piti yrittää käydä Jasua tervehtimässä, mutta sekin hoidettiin pikaisesti ja eikun takaisin kentälle. Sitä en tiedä miten homma toimii jos reunalla on vieraita koiria.

Ja ohjaajaakin opetettiin eli nyt tiedän mitä tarkoittaa valssaus ja osaan myös erilaisia ohjaustekniikoita teoriassa, käytäntö on taas ihan eri juttu. Meillä alkaa ensi viikolla hajuerottelukurssi, joten agi jää nyt hetkeksi keskiviikkotauolle. Mahdollisesti tiedossa harjoituksia joku toinen päivä, mutta sen näkee sitten.

Punkki!

Vasta sunnuntaina hehkutin Jonnalle, ettei Väinössä ole vielä ollut punkin punkkia ja en ole siksi laittanut mitään punkkikarkoitetta. Olisi pitänyt muistaa koputtaa puuta. Heti lenkin jälkeen löysin yhden käppäilevän punkin Väinöstä ja tänä aamuna kiinnittyneen. Aika kauan kuitenkin selvittiin ennen kohtaamista noiden ikävien otusten kanssa. Tai oikeasti ensimmäinen punkki tuli vastaan jo Joensuun näyttelyssä, mutta silloin en löytänyt sitä Väinöstä vaan sängystä, jossa minä ja Väinö olimme nukkuneet. Ällöö.

Punkkien lisäksi meillä on pieni ampiaisongelma asunnossa eli ampiaisia on nyt lähipäivinä eksynyt sisään turhan hyvää tahtia. Ötökkäverhoja tuuletusikkunoissa ei ole, joten olen nyt eilen ja tänään joutunut laittamaan ikkunat kiinni Väinön yksinolon ajaksi. Onneksi talvisin ei ole ötököitä.

Russelierkkari

Russelierkkari oli ja meni. Paljon hienoja koiria ja olo oli kuin russelieliittien kisoissa. Paikalta puuttui kaikki ei niin hienot koirat ja oma fiilis näyttelystä oli liian kisahenkinen. Tapahtumasta tuntui puuttuvan avoimuus ja rentous eli ensi vuonna kyllä harkitsen huolella ilmoitanko Väinön mukaan. Ei oikein huvita pyöriä liian vakavasti koiraharrastukseen suhtautuvien kanssa, kun itselle se on todellakin vain harrastus. Valioluokassa yllättäen kisaili vain multivinnerit ja sitten oli Väinö. Eri saatiin, mutta sijoittumisesta ei ollut pelkoa. Mukavaa kuitenkin oli Jonnan kanssa rupatellessa ja ennustettua sadetta ei sitten edes tullut.

Metsässä

Koiran kanssa lenkkeilessä metsässä luonto on lähellä. Lenkin aikana voi ihailla kaunista metsää ja kasveja, kuunnella lintujen laulua ja törmätä hirveen. Kyllä, törmäsimme hirveen. Ei ihan konkreettisesti, välimatkaa jäi ainakin 20m, mutta se oli kyllä riittävän lähellä. Väinö onneksi oli jäänyt haistelemaan jotain omaa vähän matkan päähän eikä huomannut otusta laisinkaan. Itse aloin välittömästi ottamaan rauhallisia taakse poistu -askelia, mutta hirvi ei häiriintynyt laisinkaan. Se vain tyytyväisenä mutusteli heinää ja heilutteli korviaan. Ja emme siis aivan umpimetsässä olleet vaan Kulomäen takana olevassa pusikossa ja lähimpään kerrostaloon oli matkaa n. 70m. Tällaista Vantaalla siis.

Väinön turkki on taas kynitty ja karvat ojossa huomista russeliyhdistyksen näyttelyä varten. Kehään on ilmoitettu vain muutama 41 urosta eli taso on mahdollisesti kova. Muuten koiria on yhteensä yli 100, joten eiköhän siinä koko päivä vierähdä. Monta viikkoa on kestänyt hieno aurinkoinen sää ja huomiseksi on sitten luvattu sadetta. Melko reilua.

Lisää agilityä

Käytiin taas opettelemassa lisää agilityä. Ensimmäiseksi Väinön kanssa treenattiin toisiin koiriin siedättymistä katselemalla Jonnan oman ryhmän harjoituksia ja kenttien hiljetessä päästiin itsekin hieman temppuilemaan. Tällä kertaa Väinö oli hokannut vahvasti herkkupurkin idean ja mm. aidat ja putki meni aivan loistavasti. Keppejä treenattiin vinokeppien avulla ja pienen alkukankeuden jälkeen se meni hyvin. Kotiläksyksi edelleen saatiin kosketusalusta, jonka avulla päästään sitten paremmin treenaamaan kontaktia vaativia esteitä. Itse rupesin kokeilemaan ohjausta ja Jonnasta tuli meidän personaltrainer. :)

Aurinko kuivaa minkä sade kastelee

Sateella ulkoilu on mukavaa, koska silloin useimmat koiranomistajat ovat tiukasti sisätiloissa. Tietysti siinä yleensä on se koiran pesu lenkin jälkeen, mutta aika pieni haitta se lopulta on. Eilen saatiin rauhassa taas kulkea meidän vakiminimetsälenkki ilman koiran koiraa ja vettäkään ei tullut kuin aivan vähän. Kosteus yhdistettynä muutenkin lämpöiseen säähän ei kyllä ollut kovin miellyttävää urheilusuorituksen kannalta. Ja sateella metsä oikein kuhisee hyttysiä! 15 minuutin aikana ehdin saamaan vain noin 10 hyttysenpistosta, vaikka huidoin ja heiluin kuin täysin tärähtänyt. Väinöä hyttyset eivät suosi, vaan kaikki pyrkivät aterioimaan mun verellä. Törkeetä, mutta mitä sitä ei tekis kun saa katsella pienen pojan "jee, oon vapaana" -hepuleita.

Agiliitoa

Eilen käytiin testaamassa Väinön oppimiskykyä agikentällä. Itse olin jo varautunut pahimpaan eli pitkin kentän reunoja huitelevaan koiraan vailla mitään kiinnostusta touhuun. Sellainen perus-Väinö siis, "oma napa paras napa"-koirani mun. Mukana meitä ohjastamassa oli Jonna, Jasu ja Jane. Ensiksi treenattiin Jasua ja itse agikokemattomana katselin miten pieni koira voikin mennä niin lujaa ja hallitusti pitkin kenttää tehden samalla haluttuja esteitä. Väinön vuoron tullessa olin varautunut pahimpaan ja ottanut mukaan pussillisen nakkeja. Väinö on kovin lahjottavissa, jos sille päälle sattuu. Nakitkaan ei aina voita toisia koiria ja nytkin Väinön sai kerran käydä hakemassa Jasun luota ja kahdesti se tuli itse sieltä lopulta takaisin. Muita koiria kentällä ei onneksi ollut, koska silloin treeneistä ei olisi luultavasti tullut yhtään mitään. Väinön kanssa treenattiin kippoon palkkaamista, estettä, keppejä, pituusestettä ja putkea. Väinö on kovin käsihakuinen, koska olen aina palkannut sen kädestä. Nyt siirretään palkkausta kohti kippoa, jolloin Väinön mahdollisesti saa irtautumaan ohjaajasta. Kotiläksyksi Jonna antoi kontaktialustan. Väinö oli kovin innokas ja vielä kun kontakti ohjaajan kanssa saadaan kuntoon niin tästä pojasta mahdollisesti kuoriutuu kovakin agitykki. :D

Tytöt vs. pojat

Uroskoirissa on hyvä puoli juoksujen puuttuminen ja siten elämän tasaisuus. Huono puoli on kuitenkin jatkuva narttujen perässä juokseminen, egoilu ja reviirin huolellinen merkkailu. Parasta tällä hetkellä on hissin lattian nuoleminen yläkerran nartun juoksujen takia. Onneksi oireet jäävät siihen eikä Väinö esimerkiksi pidä serenaadia ulko-oven takana. Kotia kohti Väinö suuntaa tällä hetkellä kovin mieluusti eikä yritä yhtään näyttää ressukalta.

Kesä ja kärpäset

Oma kesälomani oli ja meni ja Väinön 2 viikon hoitoreissu onnistui hyvin. Kesä on parhaimmillaan ja ulkona viihdytään mahdollisimman paljon. Uimassa ollaan yritetty käydä, mutta Väinö mieluummin vain kahlailee rantavedessä kuin uskaltautuu uimaan. Niin kauan kuin etutassut ylettyvät pohjaan on pienen pojan mielestä hyvä. Käsipohjaa tuo uiskentelee tarpeeksi syvässä kohdassa eli takajalat kääntyvät taakse uima-asentoon, mutta kunnolla uimaan ei mennä edes nakin voimalla. Rantavedestä sukellellaan kyllä herkkuja.