Agiliitoa

Eilen käytiin testaamassa Väinön oppimiskykyä agikentällä. Itse olin jo varautunut pahimpaan eli pitkin kentän reunoja huitelevaan koiraan vailla mitään kiinnostusta touhuun. Sellainen perus-Väinö siis, "oma napa paras napa"-koirani mun. Mukana meitä ohjastamassa oli Jonna, Jasu ja Jane. Ensiksi treenattiin Jasua ja itse agikokemattomana katselin miten pieni koira voikin mennä niin lujaa ja hallitusti pitkin kenttää tehden samalla haluttuja esteitä. Väinön vuoron tullessa olin varautunut pahimpaan ja ottanut mukaan pussillisen nakkeja. Väinö on kovin lahjottavissa, jos sille päälle sattuu. Nakitkaan ei aina voita toisia koiria ja nytkin Väinön sai kerran käydä hakemassa Jasun luota ja kahdesti se tuli itse sieltä lopulta takaisin. Muita koiria kentällä ei onneksi ollut, koska silloin treeneistä ei olisi luultavasti tullut yhtään mitään. Väinön kanssa treenattiin kippoon palkkaamista, estettä, keppejä, pituusestettä ja putkea. Väinö on kovin käsihakuinen, koska olen aina palkannut sen kädestä. Nyt siirretään palkkausta kohti kippoa, jolloin Väinön mahdollisesti saa irtautumaan ohjaajasta. Kotiläksyksi Jonna antoi kontaktialustan. Väinö oli kovin innokas ja vielä kun kontakti ohjaajan kanssa saadaan kuntoon niin tästä pojasta mahdollisesti kuoriutuu kovakin agitykki. :D