Mejäilykausi on avattu! Ekat lyhkäset jäljet vedettiin reilu viikko sitten ja nyt viikonloppuna tehtiin pitkä yön yli hautuneet jäljet. Meiän mejätreeniporukka koostuun kyllä aivan loistavista koirista! Väinö oli taas omassa elementissään jälkeä seuratessa, vaikka ensimmäiset suorat meneekin liian tohkeana juostessa vähän sinne ja tänne jäljen yli. Ilmavainulla tuo yleensä starttaa ja mieluusti juoksee täysillä. Toisella ja kolmannella suoralla alkoi jäljestys olemaan rauhallisempaa ja tarkempaa, eikä ohjaajan tarvinnut enää puskea jokaisen puskan läpi. Toisaalta, eilen katselin taas kuinka hienosti ja tarkasti Väinö jäljestää toisten koirien jälkiä ja harmittelin sitä, ettei se mejäilyssä tee yhtä tarkkaa työtä. Kulmia tarvitsee treenata ja tarkkuutta yleensäkin. Millähän ylimääräisen innostuksen saisi purkautumaan ennen jäljelle menoa? Tuon kun laittaa valjaisiin ja pitkään liinaan, kuuluu Väinön päästä naks, kun mejämejämejä-moodi kytkeentyy päälle ja se on menoa sitten. Onkohan tuo 12h jälki aivan liian tuore (ja voimakastuoksuinen) kun poika haki myös yli viikon vanhaa jälkeä hyvin innokkaana..
Vielä pidetään peukkuja pystyssä, jos mejäkokeisiin tulisi kutsu. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta! Se olisi hieno synttärilahja tuolle huomenna 4 wee täyttävälle pojalle. :)
