Mejäilemässä

Jep, vihdoinkin päästiin kokeeseen ja kohteena oli Ruoveden Ylä-Vääri ja Hämeen Spanielikerhon järjestämä koe. Tuo Ylä-Vääri on paikaltaa tosi kiva, koska mun mummula sijaitsee samassa "kylässä" eli oli matkaa paikalle vain 7 km (+250km Vantaalta Ruovedelle). Sää ei oikein suosinut mejäilyä, vaan elohopea kiipesi reiluihin hellelukemiin ja hiki virtasi. Lauantaina oli 26 'C ja sunnuntaina 25'C joten vettä kyllä kului ja olo on nyt viikonlopun jäljiltä aika raato. Hyttysiä ja hirvikärpäsiä oli, ei nyt aivan mahdottomasti, mutta ei ihan vähääkään. Joku 30 paukamaan veikkaisin olevan pelkästään selässä, vaikka en ollut ilman takkia kuin siirtyessä jäljen lopusta tietä pitkin lähtöön. Vaatteet olivat aivan märät, vaikka sadetta ei tullut meidän ollessa metsässä. ;)

Ja sitten itse asiaan eli tulokset:

Avo 2, 36 pistettä. Tuomarina Heikki Kulo.

Jäljestämishalukkuus 4 (6)
Jäljestämisvarmuus 8 (12)
Työskentelyn etenevyys 7 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 10 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 4 (5)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Väinö lähtee innolla liikkeelle, vähän liiallakin innolla, ollaan koko ensimmäinen osuus vaihtelevasti jommallakummalla puolella jälkeä pääasiassa noin viiden metrin etäisyydellä. Näin ohitetaan kulmakin ja ajaudutaan niin kauas, että palautetaan. Kulman jälkeinen hakkuu edetään jälkitarkasti kuono maassa. Kun päästään taas metsään, sama innokas jäljen yli pomppiminen jatkuu, ei aivan yhtä laajana kuin ensimmäisellä osuudella. Toinen kulma tarkasti, makuu nuuhkien, pienellä pistolla jäljelle. Vielä ennen kaatoa pitkää pyöritystä aivan jäljen päällä. Hyvin kaadolle, jonka noutaa. Väinö kyllä osoitti pystyvänsä, tänään vain intoa oli liikaa."

Vähän harmittaa tuo hukka, kun Väinö ei lähtenyt edes riistan perään. Kuljettiin jäljen vieressä ojassa ja kun kulma tuli jatkettiin vain ojaa pitkin. Väinö välillä katseli mua sen näköisenä, että "en tiedä mihin se jälki meni, mutta tää kuiva ja helppokulkuinen oja on ihan kiva kävellä". Oja oli itseäni johonkin melkein lantioon asti, joten ei ihmekään jos ei huvittanut kiivetä sieltä pois.. ;)

Kokeen jälkeen koira ontui toista etujalkaansa ja nyt mennään oikeasti kolmella jalalla. Harmin paikka, nimittäin meillä olisi ollut 3. viikonlopun koeputki, mutta taidan joutua tänään perumaan tuon seuraavan. Toivottavasti russeleiden kokeeseen Jyväskylään päästään, olettaen siis että meidät sinne edes valitaan. :)