Mejämejämejä, ohjaajan päässä ei pyöri kuin mejä. Eli nyt jo toinen koe tänä vuonna ja saatiin se mitä haluttiin. :) Ensi viikolla russeliyhdistyksen kokeessa korkkaamme siis voittajaluokan!
Avo 1, 44p. Tuomarina Anne Laukkanen.
Jäljestämishalukkuus 5 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 9 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 11 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
"Rauhoitettu ohjattu aloitus. Lähtömakaus merkaten, Hyvävauhtista jäljestystä käyttäen sekä ilma- että maavainua. Jokaisella osuudella pienet tarkistuspistot. 2. kulman läheisyydessä laajempi lenkki, jonka selvitti yhdellä kehoituksella (tässä retkipolut). Ensimmäinen makaus ensin ohi, mutta palasin sen nuuhkaisemaan, kulma takaa lenkillä varmistaen. 2. makaus nuuhkaisemalla ja takaa kulma varmistaen. Kaadolle suoraviivaisesti sille jääden. Hyvä parivaljakko."
Väinö oli taas revetä liitoksistaa kun jäljen alulle päästiin. Täysillä olisi pitänyt mennä, mutta viime viikosta opin sen että Väinö tekee parempaa työtä jos itse jarruttelen aika reippaasti. Väinö kulki kuin unelma. Maasto oli mukavaa hieman kosteahkoa suomaastoa paksulla sammaleella. Piilomerkit vain vilahtelivat silmäkulmassani ja varmuus oikeasta suunnasta kasvoi. Tuomarin kirjoituksesta poiketen Väinö kyllä löysi kulman heti, mutta Väinömäiseen tapaansa veti vain nopeasti hajua nenään ja jatkoi matkaansa. Tuomari kun kulki takanani eli ei pakosti nähnyt kaikkea kunnolla. Toisella suoralla törmäsimme retkeilypolkuun. Siinä Väinö oli hieman hämmentynyt, koska tapasimme oletettavasti polkua kulkeneet ihmiset autojen luona. Väinön ruvetessa pyörimään kehotin sitä etsimään jälkeä ennen kuin tulee hukka. Kehotuksesta Väinö rupesi tuijottamaan sillä ilmeellä "mä kyllä tiedän mitä teen joten oo sä vaan ihan hiljaa siellä". Hetken mietitittyään Väinö eka löysi paluujäljen ja totesi sen menevän väärään suuntaan, käänsi nenän toiseen suuntaan ja taas oltiin oikealla jäljellä. Yksi oja löydettiin jossa suoritettiin vesitankkaus ja lopussa ollut iso hirvenjalka oli Väinölle todella mieluinen. Pieni koira nimittäin nappasi tuon ison jalan suuhunsa (jalka oli siis puolisäärtä sorkkineen kaikkineen ja painoi varmaan puolet Väinön painosta) ja lähti viemään aarrettaan autolle päin. Hieman oli ongelmia saada hampaat irti tuosta aarteesta. ;)
Nyt avoinluokka on ohitse ja voittajaluokan katkokulmat odottavat. Onhan tässä sentään viikko aikaa opettaa koiralle mikä on katkokulma ja makaukset eivät ole enää kulmissa. :D Enemmän olisin huolissani omista opastustaidoistani, oli nimittäin jäljen suunnistaminen sen verran tuskaa... Kuulemma suunnistamista kannattaisi ruveta harrastamaan mikäli aikoo mejäillä enemmän. Suurkiitos jälkiparilleni, sain valtavasti vinkkejä miten treenata, suunnistaa ja kuulin paljon mielenkiintoisia tarinoita käytännön jäljestämisestä.
Avo 1, 44p. Tuomarina Anne Laukkanen.
Jäljestämishalukkuus 5 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 9 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 11 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
"Rauhoitettu ohjattu aloitus. Lähtömakaus merkaten, Hyvävauhtista jäljestystä käyttäen sekä ilma- että maavainua. Jokaisella osuudella pienet tarkistuspistot. 2. kulman läheisyydessä laajempi lenkki, jonka selvitti yhdellä kehoituksella (tässä retkipolut). Ensimmäinen makaus ensin ohi, mutta palasin sen nuuhkaisemaan, kulma takaa lenkillä varmistaen. 2. makaus nuuhkaisemalla ja takaa kulma varmistaen. Kaadolle suoraviivaisesti sille jääden. Hyvä parivaljakko."
Väinö oli taas revetä liitoksistaa kun jäljen alulle päästiin. Täysillä olisi pitänyt mennä, mutta viime viikosta opin sen että Väinö tekee parempaa työtä jos itse jarruttelen aika reippaasti. Väinö kulki kuin unelma. Maasto oli mukavaa hieman kosteahkoa suomaastoa paksulla sammaleella. Piilomerkit vain vilahtelivat silmäkulmassani ja varmuus oikeasta suunnasta kasvoi. Tuomarin kirjoituksesta poiketen Väinö kyllä löysi kulman heti, mutta Väinömäiseen tapaansa veti vain nopeasti hajua nenään ja jatkoi matkaansa. Tuomari kun kulki takanani eli ei pakosti nähnyt kaikkea kunnolla. Toisella suoralla törmäsimme retkeilypolkuun. Siinä Väinö oli hieman hämmentynyt, koska tapasimme oletettavasti polkua kulkeneet ihmiset autojen luona. Väinön ruvetessa pyörimään kehotin sitä etsimään jälkeä ennen kuin tulee hukka. Kehotuksesta Väinö rupesi tuijottamaan sillä ilmeellä "mä kyllä tiedän mitä teen joten oo sä vaan ihan hiljaa siellä". Hetken mietitittyään Väinö eka löysi paluujäljen ja totesi sen menevän väärään suuntaan, käänsi nenän toiseen suuntaan ja taas oltiin oikealla jäljellä. Yksi oja löydettiin jossa suoritettiin vesitankkaus ja lopussa ollut iso hirvenjalka oli Väinölle todella mieluinen. Pieni koira nimittäin nappasi tuon ison jalan suuhunsa (jalka oli siis puolisäärtä sorkkineen kaikkineen ja painoi varmaan puolet Väinön painosta) ja lähti viemään aarrettaan autolle päin. Hieman oli ongelmia saada hampaat irti tuosta aarteesta. ;)
Nyt avoinluokka on ohitse ja voittajaluokan katkokulmat odottavat. Onhan tässä sentään viikko aikaa opettaa koiralle mikä on katkokulma ja makaukset eivät ole enää kulmissa. :D Enemmän olisin huolissani omista opastustaidoistani, oli nimittäin jäljen suunnistaminen sen verran tuskaa... Kuulemma suunnistamista kannattaisi ruveta harrastamaan mikäli aikoo mejäillä enemmän. Suurkiitos jälkiparilleni, sain valtavasti vinkkejä miten treenata, suunnistaa ja kuulin paljon mielenkiintoisia tarinoita käytännön jäljestämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti