Ee mva ja pakkaset

Kyllä matkailu kannattaa aina välillä - Viron tuliaisina saatiin Väbälle uusi muotovaliotitteli eli nyt Väinö on Fi, Ee ja Lv Mva. Kokonaisuudessaan Sillamäen tulokset olivat siis Val ERI, Pu1, Sert ja Rop. Hieno poika tuo Vekara. :) Russeleita tuolla oli vain 9 ja Väinö oli ainoa uros kilpailemassa sertistä. Nyt pidetään näyttelyistä taas taukoa ja ensi kesänä sitten uudet kujeet. Mejään ajattelin yrittää panostaa kovasti eli jos se jälkivaliotitteli saataisiin rivistöön. ;)

Pakkasta on ollut nyt viikon verran -15'c luokkaa ja Väinön mielestä se on liikaa. En kyllä yhtään ihmettele, kun tuota turkkiakaan ei niin kovasti ole, mutta tassut tuntuvat palelevan ensimmäiseksi. Eilen testattiin tossuja ja eivät ne montaa hetkeä pysyneet jaloissa. Alkukankeuden jälkeen koira myös liikkui täysin normaalisti - ensiaskeleet olivat enemmän tai vähemmän huvittavan näköisiä.. Ei kyllä tassut palellut, joten tarvii varmaan tänään koettaa uudestaan.

Lunta

Mitä tapahtuu kun aamupissilla pieni koiraa huomaa ensilumen? Tulee h-e-p-u-l-i. Joka paikka on täynnä mielenkiintoisia painautumia, jotka tietysti tarvitsee tutkia tunkemalla kuono niihin ja sniffaamalla kunnolla. Yhdet jäljet menee tuonne ja toiset tänne ja kaikki pitää silti haistella. Ehkä muutama hepulispurtti siihen väliin, koska on vaan niin kivaa. Tänään yritetään päästä töiden jälkeen metsään spurttaileen, toivottavasti vielä kavereiden kanssa. Pimeä tulee niin aikaiseen, mutta toivottavasti tuo lumi auttaisi edes vähän asiassa..

Kuulumisia

Väinöllä kaikki hyvin, toisaalta omien menojeni ja sairastamisen takia Väinö on joutunut olemaan hemmoteltuna vanhempieni luona taas. Konetta en vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa, joten siksi päivitysten vähyys. Lunta odotellessa päästään lenkkeilemään pimeässä..

Pikapäivitys

Väinöllä kaikki hyvin, mutta oma tietokoneeni sanoi sopimuksen irti. Nyt siis hieman hiljaista blogin suhteen, kunnes saan ongelman ratkaistua.

Mejäkoe

Väinön blogi on viettänyt vähän hiljaiseloa ajanpuutteen vuoksi. Jotenkin se aika vaan häviää jonnekin. Kuitenkin viikonlopun jäljiltä on kyllä pakko yrittää edes pieni teksti raapustaa eli Väinön eka mejäkoe on onnistuneesti takana! Jyväskylässä järjestettiin russeleiden mestaruuskoe sekä tavallinen mejäkoe. Onnetar ei suosinut meitä arvonnassa, joten ei päästy mestaruuskokeeseen. Normaalin mejäkokeen tuloksena kuitenkin Avo 1 / 46p. Tarkempi selostus kokeen sujumisesta tulee kotisivuille, kuhan ehdin niiden päivitykseen repäistä lisää aikaa. Hieno aloitus mejäuralle! Nyt vain ensi vuoden kokeita odottamaan, toivottavasti päästään johonkin kokeeseen..

PLL-testi

Päätin testauttaa Väinön primäärisen linssiluksaatiogeenin varalta, kun Väinön vanhemmat eivät tietääkseni ole testautettu vielä. Testi otettiin jo elokuun alussa, mutta nyt perjantaina posti toi meille vihdoinkin tulokset. Väinö on siis normaali eli linssiluksaatiota aiheuttavaa geenimuutosta ei löytynyt. Hieno poika tuo vekara. :)

Silmätarkastus

Silmätarkastus on aina yhtä jännä tilaisuus. Sitä ei koskaan tiedä mitä eläinlääkäri myhisee peilatessa koiran silmiä ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa kunnes tulos kerrotaan. Onneksi tälläkään kertaa ei negatiivinen lottovoitto osunut kohdalle eli terveet ovat. Vielä kun se PLL-testitulos saapuisi..

Helsinkin City Marathon

Väinö on pienen elämänsä aikana päässyt mukaan aika mielenkiintoisiin paikkoihin ja touhuamaan erikoisia asioita. Sen on mahdollistanut helposti mukaan otettava pieni koko ja ennakkoluulottomuus asioita kohtaan. Lauantaina tutustuimme taas uuteen asiaan, nimittäin Väinö pääsi mukaan seuraamaan Helsinki City Maratonia. Hienosti koira jaksoi välillä vain istua nököttää paikallaan vaikka tuhannet juoksijat juoksivat läheltä ja taas välillä kävellä kauniisti pitkin Helsingin katuja kannustuspaikkaa vaihdettaessa. Okei, myönnetään, että toiselle kannustuspaikalle oli tuotu uutta multa ja se vähän inspiroi pientä kaivamaan sekä viimeisellä suoralla tunnin nököttäminen oli Väinölle liikaa ja tuijotus ja käskyhaukku tuli myös vierellä seisoneille tutuksi. 7 km ja 6 tuntia oli päivän lukemat, kannustettavilla vähän enemmän kilometrejä ja vähemmän aikaa. Reissun aikana saatiin myös kaksi "ooh, onpas se söpö. kuinka vanha se on?" -kommenttia, joiden kysyjät jäivät tuijottamaan monttu auki, kun sanoin Väinön olevan jo 3 wee.

Superkoiraviikko

Superkoiraviikon ensimmäinen osio on takana eli mejä. Hyvin meni eilinen ajo, ei edes saatu ampiaisia kiusaksi. Väinö meni tapansa mukaan reippaasti, mutta kuitenkin todella tarkasti jäljellä pysyen. Tai no, maasto oli mulle vähän haastava, joten en hirveesti ehtinyt katsella jäljen merkkejä. Selvästi oli kuitenkin Väinöllä tiedossa mihin suuntaan mennään, joten näillä eväillä sitten kokeilemaan kokeisiin syyskuussa. Jos hyvin käy niin meillä on kahdet kokeet, mutta ei vielä ole kuulunut mitään päästäänkö kumpaankaan.

Superkoiraviikon seuraava osio on tämän iltainen hajuerottelukurssi. Väinön haukkumisen vahvistaminen on vähän jäänyt taka-alalle muiden kiireiden takia, mutta täytyy ottaa tänään pikakertaus ennen treenejä. Huomenna meillä on luvassa dogishopin muotinäytös, johon Väinö on värvätty patsastelemaan Kusse&Kutta-mallina. Toivottavasti esiintyminen sujuu mallikkaasti eikä pikku kiukkupylly päätä pistää ranttaliksi. :D

Viikonloppumatkailua ja mejäilyä

Viikonloppua oltiin Väinön kanssa viettämässä 200-vuotisjuhlilla kaverin mökillä ja Väinö sai painia 4,5kk vanhan labradorinnoutajapennun kanssa aamusta iltaan. Kovinkaan montaa hetkeä ei Väinö malttanut nukkua kun oli niin paljon seurailtavaa 17 ihmisessä ja bonuksena pieni poika sai myös olla jatkuvasti vapaana. Tällaistä harvinaista herkkua, kun ei ole aina tarjolla. Sunnuntaina kotiin päästyämme oli vekara vähän vässykkä.

Tämä viikko on oikea superkoiraharrastusviikko eli eilen käytiin vetämässä metsään verijäljet. Monta kommellusta mahtui matkaan metsään kuten navigaattorin kiukuttelu ja yhden mejäilijän vaihtoyhteysbussista myöhästyminen sekä nouto paikasta x. Myös jälkien yhteydessä saatiin lisää dramatiikkaa ampiaisen pistäessä ampiaisallergikkoa ja tämän reissu arvauskeskukseen. Noh, ensikertalaiset saivat nyt lähes kaikki kosketuksen mejäilyn maailmaan ja hyvin meni. Oma pukeutumiseni metsään meni vähän heikosti ja hyttyssaldo jaloissa oli vaivaiset 33 uutta pattia. Tänään pitäisi vielä ajaa Jasun ja Väinön jäljet, toivottavasti sujuvat ilman ampiaisenpistoja.

Metsässä

Väinön kanssa lenkkeillään lähes joka päivä metsässä. Yritän myös maksimoida vapaana olemisen, koska silloin Väinö saa touhuta mielensä mukaan eli yleensä haistella perinpohjaisesti jotain kohtaa ja väliin saada ihania russelihepuleita. Väinöllä on myös mielenkiintoinen tapa saada "ei lujaa, mutta täysillä" -spurtteja aina uusilla poluilla. Polut ovat vähän kuin kilparatoja tuolle pienelle. Harvemmin Väinö juoksee muualla kuin polulla, lienee huomannut, että poluilla ylimääräisiä esteitä on vähemmän (ja muutkin koirat kävelevät polkuja pitkin).

Hajuerottelukurssi

Eilen jätimme agin hetkeksi väliin ja aloitimme hajuerottelukurssin. Kurssin tarkoituksena on siis opettaa koira ilmaisemaan tiettyä hajua esim. kanttarelleja. Väinölle tuo nenänkäyttö on mieleistä, joten mikä sopisikaan paremmin. Ensimmäisellä kerralla treenattiin vain naksuttimen käyttöä ja vahvistettiin haluttua ilmaisutapaa. Ensimmäiseksi ajattelin opettaa Väinön nököttämään nenä kiinni kohteessa, mutta kun miettii metsää ja tuollaista 30cm säkäkorkeudella varustettua koiraa nököttämässä vain jossain on yhtälö aika hankala. Päätin sitten opettaa Väinön haukahtamaan kun oikea kohde löytyy. En ole aiemmin opettanut Väinöä haukkumaan käskystä, mutta nakkien voimalla Väinö oppi sen helposti. Nyt viikon aikana tulisi vahvistaa käsky varmaksi, jotta ensi kerralla on hyvä jatkaa eteenpäin. Vähän kyllä mietityttää rupeaako Väinö nyt käskyttämään haukkumalla kun haluaa äksöniä elämäänsä..

Eläinlääkärissä

Käytiin eilen Väinön ja Jonnan&Janen kanssa eläinlääkärissä hakemassa vähän testituloksia. Molemmilta koirilta otettiin nimittäin PLL-testi linssiluksaation varalta. Väinöä kiusattiin vielä enemmän ja otettiin PLL-testin lisäksi rabiesvasta-ainetesti ja vielä uusittiin rokotukset. Huomasin nimittäin mejäkoeilmoa täyttäessä, että Väinön rokotukset vanhenevat ensi kuussa juuri ennen mahdollista koetta. Noh, nyt asia on poissa päiväjärjestyksestä. Tänään postitan PLL-testitikut ja toivottavasti tulokset tulevat pian. Eilen ilmoitin Väinön myös joukkosilmätarkastukseen mahdollisesti tulevan morsiammen takia. Siitä lisää sitten myöhemmin. :)

Huokailuja ja luonnetesti

Mitä tekee pieni hauvavauva, kun aamulla tullaan aamupissin jälkeen sisälle ja koira tietää, että mä oon lähdössä töihin? Huokaa syvään ja näyttää surkeelta. Tällasta meillä siis tänä aamuna. Vekaralla alkaa oleen jo vähän turhan inhimillisiä piirteitä. :)

Mutta siis takaisin lauantaiseen luonnetestiin. Meidän osalta ei mennyt ihan putkeen ja pisteet jäi sen verran alhaisiksi, että uusimaan päästään jos halutaan. Toisaalta en taida jaksaa sitä tehdä, koska hermot oli kuitenkin kunnossa ja täysin normaali koira tuo vekara on. Seuraavana kokeesta saadut pisteet:

- Toimintakyky -2 riittämätön (pisteet -30), Väinö yritti kokoajan saada multa apuja ja ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Tähän tulee varmuutta kunhan saa lisää elämänkokemusta ja ikää.

- Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (pisteet 1)

- Puolustushalu +1 pieni (pisteet 1), Väinöllä oli kova yritys puolustaa, mutta ei oikein tiennyt mitä tehdä.

- Taisteluhalu -1 pieni (pisteet -10), Väinö ei ole oikein ikinä ollut kiinnostunut leikkimään leluilla ja ei nytkään suuremmin innostunut. Vaatii yleensä todella innostuneen mielialan, että näin tapahtuu. Tätä tarvii siis treenata, koska vaikuttaa kuulemma kaikkeen toimintaan.

- Hermorakenne +1 hieman rauhaton (pisteet 35), hermot on kuulemma kunnossa ja hyvä harrastuskoira on.

- Temperamentti +3 vilkas (pisteet 45), normaali Väinö siis. :)

- Kovuus -2 pehmeä (pisteet -16), Väinö ei osannut palautua ikävien kokemusten jälkeen vaan ne jäivät liian vahvasti mieleen. Edes omalla avullani ei saatu koiraa rohkaistumaan. Ohjaajan ja koiran välistä suhdetta pitäisi vahvistaa ja ohjaajan tulisi oppia tukemaan koiraa.

- Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (pisteet 45), Väinö ei osaa uskoa ihmisistä pahaa, ei vaikka he ovat juuri käyttäytyneet uhkaavasti.

- Laukauspelottomuus +++ laukausvarma, tätä ollaan testattu aiemminkin ja Väinö jää vain kuuntelemaan ja tarkkailemaan.

Kokonaispistemäärä siis 71 pistettä, kun hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan 75 pistettä. Tuota pehmeyttä osasinkin hieman epäillä, vaikka koira osaa olla kovapäinen. Nyt opetellaan yhdessätoimimisen iloja ja elellään normaalia koiran elämää. Agitykiksi Väinöstä kuulemma varmasti on, joten sitä siis treenataan. :)

Agia

Keskiviikko on ollut meillä agiliitopäivä ja niin oli myös nyt keskiviikkona. Testattiin uusia esteitä kuten muuria, puomia ja keinua. Enää puuttuu rengas ja pöytä ja Väinöllä on jokaiseen esteeseen edes jonkinlainen kosketus. Esteiden oikein suorittaminen on vielä vähän toinen juttu, mutta innokkaasti mennään oli edessä mitä tahansa. Väinöllä tuota vauhtia kun riittää ja keskittyminen ohjaajaan on sivuseikka. Puomilla juostaan ehkä vähän liiankin kovaa ja personaltrainer-Jonnalla on haastetta keksiä miten saadaan tilanne haltuun. Väinö on kyllä osoittautunut yllättävän hyväksi agikoiraksi, vaikka eilenkin kentän reunalla päivystivät Jasu ja Jane. Kerran piti yrittää käydä Jasua tervehtimässä, mutta sekin hoidettiin pikaisesti ja eikun takaisin kentälle. Sitä en tiedä miten homma toimii jos reunalla on vieraita koiria.

Ja ohjaajaakin opetettiin eli nyt tiedän mitä tarkoittaa valssaus ja osaan myös erilaisia ohjaustekniikoita teoriassa, käytäntö on taas ihan eri juttu. Meillä alkaa ensi viikolla hajuerottelukurssi, joten agi jää nyt hetkeksi keskiviikkotauolle. Mahdollisesti tiedossa harjoituksia joku toinen päivä, mutta sen näkee sitten.

Punkki!

Vasta sunnuntaina hehkutin Jonnalle, ettei Väinössä ole vielä ollut punkin punkkia ja en ole siksi laittanut mitään punkkikarkoitetta. Olisi pitänyt muistaa koputtaa puuta. Heti lenkin jälkeen löysin yhden käppäilevän punkin Väinöstä ja tänä aamuna kiinnittyneen. Aika kauan kuitenkin selvittiin ennen kohtaamista noiden ikävien otusten kanssa. Tai oikeasti ensimmäinen punkki tuli vastaan jo Joensuun näyttelyssä, mutta silloin en löytänyt sitä Väinöstä vaan sängystä, jossa minä ja Väinö olimme nukkuneet. Ällöö.

Punkkien lisäksi meillä on pieni ampiaisongelma asunnossa eli ampiaisia on nyt lähipäivinä eksynyt sisään turhan hyvää tahtia. Ötökkäverhoja tuuletusikkunoissa ei ole, joten olen nyt eilen ja tänään joutunut laittamaan ikkunat kiinni Väinön yksinolon ajaksi. Onneksi talvisin ei ole ötököitä.

Russelierkkari

Russelierkkari oli ja meni. Paljon hienoja koiria ja olo oli kuin russelieliittien kisoissa. Paikalta puuttui kaikki ei niin hienot koirat ja oma fiilis näyttelystä oli liian kisahenkinen. Tapahtumasta tuntui puuttuvan avoimuus ja rentous eli ensi vuonna kyllä harkitsen huolella ilmoitanko Väinön mukaan. Ei oikein huvita pyöriä liian vakavasti koiraharrastukseen suhtautuvien kanssa, kun itselle se on todellakin vain harrastus. Valioluokassa yllättäen kisaili vain multivinnerit ja sitten oli Väinö. Eri saatiin, mutta sijoittumisesta ei ollut pelkoa. Mukavaa kuitenkin oli Jonnan kanssa rupatellessa ja ennustettua sadetta ei sitten edes tullut.

Metsässä

Koiran kanssa lenkkeilessä metsässä luonto on lähellä. Lenkin aikana voi ihailla kaunista metsää ja kasveja, kuunnella lintujen laulua ja törmätä hirveen. Kyllä, törmäsimme hirveen. Ei ihan konkreettisesti, välimatkaa jäi ainakin 20m, mutta se oli kyllä riittävän lähellä. Väinö onneksi oli jäänyt haistelemaan jotain omaa vähän matkan päähän eikä huomannut otusta laisinkaan. Itse aloin välittömästi ottamaan rauhallisia taakse poistu -askelia, mutta hirvi ei häiriintynyt laisinkaan. Se vain tyytyväisenä mutusteli heinää ja heilutteli korviaan. Ja emme siis aivan umpimetsässä olleet vaan Kulomäen takana olevassa pusikossa ja lähimpään kerrostaloon oli matkaa n. 70m. Tällaista Vantaalla siis.

Väinön turkki on taas kynitty ja karvat ojossa huomista russeliyhdistyksen näyttelyä varten. Kehään on ilmoitettu vain muutama 41 urosta eli taso on mahdollisesti kova. Muuten koiria on yhteensä yli 100, joten eiköhän siinä koko päivä vierähdä. Monta viikkoa on kestänyt hieno aurinkoinen sää ja huomiseksi on sitten luvattu sadetta. Melko reilua.

Lisää agilityä

Käytiin taas opettelemassa lisää agilityä. Ensimmäiseksi Väinön kanssa treenattiin toisiin koiriin siedättymistä katselemalla Jonnan oman ryhmän harjoituksia ja kenttien hiljetessä päästiin itsekin hieman temppuilemaan. Tällä kertaa Väinö oli hokannut vahvasti herkkupurkin idean ja mm. aidat ja putki meni aivan loistavasti. Keppejä treenattiin vinokeppien avulla ja pienen alkukankeuden jälkeen se meni hyvin. Kotiläksyksi edelleen saatiin kosketusalusta, jonka avulla päästään sitten paremmin treenaamaan kontaktia vaativia esteitä. Itse rupesin kokeilemaan ohjausta ja Jonnasta tuli meidän personaltrainer. :)

Aurinko kuivaa minkä sade kastelee

Sateella ulkoilu on mukavaa, koska silloin useimmat koiranomistajat ovat tiukasti sisätiloissa. Tietysti siinä yleensä on se koiran pesu lenkin jälkeen, mutta aika pieni haitta se lopulta on. Eilen saatiin rauhassa taas kulkea meidän vakiminimetsälenkki ilman koiran koiraa ja vettäkään ei tullut kuin aivan vähän. Kosteus yhdistettynä muutenkin lämpöiseen säähän ei kyllä ollut kovin miellyttävää urheilusuorituksen kannalta. Ja sateella metsä oikein kuhisee hyttysiä! 15 minuutin aikana ehdin saamaan vain noin 10 hyttysenpistosta, vaikka huidoin ja heiluin kuin täysin tärähtänyt. Väinöä hyttyset eivät suosi, vaan kaikki pyrkivät aterioimaan mun verellä. Törkeetä, mutta mitä sitä ei tekis kun saa katsella pienen pojan "jee, oon vapaana" -hepuleita.

Agiliitoa

Eilen käytiin testaamassa Väinön oppimiskykyä agikentällä. Itse olin jo varautunut pahimpaan eli pitkin kentän reunoja huitelevaan koiraan vailla mitään kiinnostusta touhuun. Sellainen perus-Väinö siis, "oma napa paras napa"-koirani mun. Mukana meitä ohjastamassa oli Jonna, Jasu ja Jane. Ensiksi treenattiin Jasua ja itse agikokemattomana katselin miten pieni koira voikin mennä niin lujaa ja hallitusti pitkin kenttää tehden samalla haluttuja esteitä. Väinön vuoron tullessa olin varautunut pahimpaan ja ottanut mukaan pussillisen nakkeja. Väinö on kovin lahjottavissa, jos sille päälle sattuu. Nakitkaan ei aina voita toisia koiria ja nytkin Väinön sai kerran käydä hakemassa Jasun luota ja kahdesti se tuli itse sieltä lopulta takaisin. Muita koiria kentällä ei onneksi ollut, koska silloin treeneistä ei olisi luultavasti tullut yhtään mitään. Väinön kanssa treenattiin kippoon palkkaamista, estettä, keppejä, pituusestettä ja putkea. Väinö on kovin käsihakuinen, koska olen aina palkannut sen kädestä. Nyt siirretään palkkausta kohti kippoa, jolloin Väinön mahdollisesti saa irtautumaan ohjaajasta. Kotiläksyksi Jonna antoi kontaktialustan. Väinö oli kovin innokas ja vielä kun kontakti ohjaajan kanssa saadaan kuntoon niin tästä pojasta mahdollisesti kuoriutuu kovakin agitykki. :D

Tytöt vs. pojat

Uroskoirissa on hyvä puoli juoksujen puuttuminen ja siten elämän tasaisuus. Huono puoli on kuitenkin jatkuva narttujen perässä juokseminen, egoilu ja reviirin huolellinen merkkailu. Parasta tällä hetkellä on hissin lattian nuoleminen yläkerran nartun juoksujen takia. Onneksi oireet jäävät siihen eikä Väinö esimerkiksi pidä serenaadia ulko-oven takana. Kotia kohti Väinö suuntaa tällä hetkellä kovin mieluusti eikä yritä yhtään näyttää ressukalta.

Kesä ja kärpäset

Oma kesälomani oli ja meni ja Väinön 2 viikon hoitoreissu onnistui hyvin. Kesä on parhaimmillaan ja ulkona viihdytään mahdollisimman paljon. Uimassa ollaan yritetty käydä, mutta Väinö mieluummin vain kahlailee rantavedessä kuin uskaltautuu uimaan. Niin kauan kuin etutassut ylettyvät pohjaan on pienen pojan mielestä hyvä. Käsipohjaa tuo uiskentelee tarpeeksi syvässä kohdassa eli takajalat kääntyvät taakse uima-asentoon, mutta kunnolla uimaan ei mennä edes nakin voimalla. Rantavedestä sukellellaan kyllä herkkuja.

Sivut on nyt siirretty uudelle serverille http://www.elisanet.fi/martta.peltola/index.shtml ja toivottavasti googlekin rupeaa ne paikallistamaan vanhojen sivujen sulkeutumisen jälkeen. Päivityksiä joutuu vielä odottamaan, kun en nyt niitä ehtinyt tähän hätään tehdä. Siksi on tämä blogi. ;)

Väinön mukuloita kävin ihailemassa sunnuntaina ja söpöjä olivat. Uskomattoman reippaita ottaen huomioon nuoren iän ja todella persoonallisia. Jännityksellä jään odottamaan minkälaisia hurmureita sieltä kehittyykään. :) Kuvia pienistä löytyy meidän picasa-albumista johon on linkki kuvista.

Infoa ja karkureissu

Ensimmäiseksi vähän infoa, jos joku tätä meidän blogia seuraa, eli Väinön kotisivut lakkaavat olemasta ensi viikon torstaina. Syynä on oma valmistumiseni koulusta ja koulun tunnusten poistuminen. Sivut siirtyvät toiselle serverille toivottavasti mahdollisimman pian. Toivottavasti saadaan samalla vähän jotain uudistuksiakin aikaseksi. :)

Väinön kanssa käydään aktiivisesti Jasun ja Janen sekä Milon ja Nitan kanssa ulkoilemassa. Kävipä nyt sitten niin hassusti, että molempien lenkkiseurueiden nartuilla alkoivat juoksut ja Väinö tunnetusti naistenmiehenä joutuu nyt jättämään tytöt rauhaan. Kokeiltiin eilen miten pelkät pojat, Milo ja Väinö, tulevat toimeen ja ihan hyvin meni. Väinö vähän koetti onneaan Milon kanssa, mutta murahdukset saivat muuttamaan ajatuksia aika nopeasti. Nyt kun Väinöllä ei ollut "hyvää" syytä pysytellä lähettyvillä, päätti hän taas häipyä. Syynä oli taas kerran toinen koira. Kyllä siinä hetken tuli taas mietittyä ulkoilun ihanuutta, kun koira lähtee yhtäkkiä juoksemaan täysillä pusikkoon ja jää sille tielle. Sitä en tiedä oliko koirakko aiemmin kävellyt juuri sitä poikkeavaa polkua pitkin vai haistoiko Väinö heidät pusikon läpi. Hetken huudeltuani huomasin miehen tulevan meitä kohti pikku karkulainen sylissä. Loppulenkin Väinö mökötti hihnassa.

Elämää

Väinön elämään ei mitään ihmeellistä. Tasaista arkea sekä leikkitreffejä Jasun & Janen ja Milon & Nitan kanssa. Kameraa olen jaksanut jonkin verran kannella mukana, joten kuvapäivitystä pitäisi saada lähiaikoina. Nyt viikonloppuna käyn katsastamassa Väinön muksut kennel Rapunzellissa ja sitten kuvapäivitystä lisää. Voisi kyllä hieman ryhdistäytyä ja ruveta Väinön kanssa treenaamaan tokoa enemmän. Mejäkoe on myös mietinnässä syksylle, mutta treeni ei olisi pahitteeksi.

Joensuussa

Käytiin pyörähtämässä Suvi-Karelian koiranäyttelyssä ja tuloksena kaksi VAL ERI, VAK1 ja PU2 tulosta. Ihan hyvin siis Väinö käyttäytyi, vaikka vasta näyttelypäivän aamuna otettiin ensimmäiset kosketuksen näyttelyhihnaan ja nättiin kävelyyn viime vuoden Joensuun näyttelyn jälkeen. Joensuun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut vain esiintyä näyttelyssä, vaan reissun aikana nähtiin Väbän sukulaisia. Muun muassa Väbän veli, jota en ole nähnyt livenä sen jälkeen kun kävin Väinöä vauvana katsomassa. Väinö on kyllä aivan eri näköinen verrattuna sisaruksiinsa, joilla yhdennäköisyyttä löytyy enemmän. Olihan näyttelyssä myös Väinön siskontyttö Sylvi, joka kyllä räjäytti potin ollessaan molempina päivinä ROP sekä myös la RYP3 ja su RYP4!! Käytiin Väinön kanssa tarkastamassa myös Kerttu-siskon toinen pentue ja tosi rumia olivat. Kamera täynnä lelukoiria, niiden pulleita pentumasuja ja pieniä kuonoja. Harmi, että olivat vielä maitoruokinnalla tai olisin muuten siepannut yhden taskuuni.. Eikä muuten auttanut yhtään tähän kasvavaan koirakuumeeseen.

Reissukoira

Pari viikonloppua sitten Kuopiossa, viime viikonloppuna mummulassa ja nyt viikonloppuna Joensuussa. Väinö ei ole matkustanut muistaakseni ratikassa tai lentokoneessa, mutta junassa, bussissa, metrossa ja laivassa on. Pisin matka lienee yöjunalla Hämeenlinnasta Kemijärvelle. Aika reissukoira siis. Onneksi Väinö on tottunut tähän reissaamiseen ja aika hyvä matkustaja. Riippuu tietysti energian määrästä ja matkaseurasta. Eläimellisesti pahin reissu oli kun tultiin Joensuun elonäyttelystä -09 pois junalla ja samassa lemmikkivaunussa oli yli 15 koiraa, pari kissaa ja pari jotain jyrsijää. Meno oli aikamoista. Onneksi on tuo mobiilikoti eli Clipper3-boksi.

Mejäilyä

Väinön kanssa reissattiin Kuopioon mejä-leirille ja kyllä kannatti. Sää oli aivan upea, mutta aika karmiva rankkaan metsäpuuhailuun. 28'C näytti mittari pois lähtiessä eli aika kesäiset olosuhteet. Paljon tuli opittua ja nyt osaan myös itse vetää jäljen. Väinö oli aivan valtavan taitava jäljen seuraamisessa ja viralliset kisat on nyt harkinnassa. Ehkä muutaman treenijäljen jälkeen voisi menestystä tullakin. Paluumatkakin sujui nätisti boksissa nukkuessa vaikka lemmikkivaunussa oli ilmastoinnin puuttumisen takia 34'C lämmintä. :S

Koirailua

Väinöllä on Korsossa hyvin laaja koirakaveripiiri. Ja kaikki tietysti russeleita. Eilen käytiin pienellä 2h metsämellastuksella Nitan (Rabenschwartz Fajita) ja Milon (Rabenschwartz Dempsey) kanssa. Hienosti sujui poikien yhteistaival ja Väinö sai kerrankin juosta sydämensä kyllyydestä. Kyllä oli muuten väsynyttä poikaa, kun kotiin päästiin. Väinö ensimmäiseksi teki pesän sänkyyn ja siellä tuhistiin lähes taukoamatta 5 tunnin ajan..

Kotiinpaluu ja treeniä

Ei hauva ihan lentoon lähtenyt, mutta kova oli yritys. Nyt ollaan taas totuteltu rappukäytävän mörköihin, haisteltu huolella kaikki pusikot ja mökötetty kun peiton reuna ei nouse automaattisesti nukkumaan mennessä. Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiriin ja vähän treenaamassa tokoa. Kova oli into lähes vuoden tauon jälkeen, joten tarvisi kouluttajan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta treenaamaan tosissaan.

Mietintöjä

Voiko pieni koira lähteä lentoon hännänheilutuksen takia? Siitä ajattelin raportoida ensi viikolla kun tänään näen Väinön kuukauden tauon jälkeen.

Vanhemmuus ja sen tuoma ilo (sekä pentukuume)

Väinöstä tuli juuri äsken isä!! Ensimmäinen pentu yhdistelmästä Fabe (Rapunzellin Xmen Mystique) ja Väinö syntyi hetki sitten kennel Rapunzelliin. Tyttö on tricolor värinen ja painoa oli 256g. Nyt vaan odotellaan seuraavaa. Molemmat vanhemmat ovat siis ruskea-valkoisia, mutta taustalta löytyy trikkigeeniä. Hyvä tuuri käynyt. :)

Sain heti kuvan uudesta tulokkaasta ja ai kauhea mikä pentukuume iski. Kuume varmasti pahenee kun käyn katsomassa pikkuisia joskus kuukauden päästä..

Päivitystä:

Lopullisena saldona siis 2n+2u
Klaara 256g trikki
Kielo 214g valkoinen-ruskea
Kyösti 248g trikki
Kauko 254g valkoinen-ruskea

Väinö hoidossa

Blogissa on ollut hieman hiljaista, koska Väinö on ollut hoidossa. Oma dippani painaa päälle, joten lähetin Väinön nautiskelemaan suuremmasta määrästä rapsuttajia ja käskytettäviä kotikotiin. Nyt pitäisi työmäärän alkaa helpottaa, joten mahdollisesti ensi viikonloppuna käyn noutamassa hemmotellun kakaran takaisin. Odotettavissa hyvin syötetty ja karvan osalta räjähdyskunnossa oleva koira. ;)

Mainoskoira

Väinöstä on monesti kysytty onko tämä nyt se olvikoira? Valistan kysyjiä, että olvikoira on sileäkarvainen kettuterrieri ja Väbä russeli, mutta yhdennäköisyyttä löytyy kyllä. Eilen sitten törmäsimme koiran ulkoiluttajaan, joka kommentoi oman koiransa tuijotusta sanomalla Väinöstä "toi on se Sidostesukka kestää -koira". Enpä osannut vastata mitään, koska en tiedä minkä rotuinen se koira oikeesti on?

Kevät!

Ja kurasäät. Mahtavaa kun lumet ovat alkaneet sulamaan, mutta se tietää myös kurasta koiraa jokaisen ulkoilun jälkeen. Ongelma ei olisi näin paha, jos voisi vain kävellä lumisia polkuja pitkin, mutta harmiksi meidän ulkoilulenkit sisältää aina myös kävelytiellä kävelyä ja sieltä vasta koira saakin hienon kuorrutuksen. Onneksi tätä vaihetta ei kestä kauan, eihän?

Väinön tapoja osa 2

Joskus suunnittelin listaavani Väinön hassuja tapoja aina kun niitä tulee mieleen ja tänään muistin taas yhden:

Väinö ei pyydä ulos ikinä. Johtuu myöskin siitä, että Väinö pääsee automaattisesti noin 3-4 kertaa päivässä ulos ja lenkit tapahtuu aika säännöllisin ajoin. Kerran Väinö on pyytänyt ulos keskellä yötä vinkumalla ulko-oven edessä, käyttäytymällä tosi levottomasti ja pyrkiessä myös ikkunan kautta ulos, mutta silloin pienellä oli maha totaalisen sekaisin ja ripulit tulivat jo eteisessä. Ulos oltaisiin keretty, jos omistaja olisi tajunnut heti mikä on meininki.
Pienenä Väinön pissipaikka oli peilikaapin edessä ja poika oppi tuijottelemaan papereilla seistessään peilin kautta ihmisiä syyllistävästi, että nyt pitäisi mennä ulos tai hän pissii tähän. Väliin sitä huomasikin koiran nököttävän siinä, mutta kun ääntäkään ei kuulu, oli bongaus väliin vähän heikkoa. Nykyään Väinö harrastaa ihan samaa eli peilin kautta ihmisten tuijottelua. Se ei ole pakottavan tarpeen merkki, mutta sellainen, että kohta voisi mennä.

Ulkoilua kavereiden kanssa

Käytiin eilen taas morjestamassa Jasua ja Janea ja viettämässä laatuaikaa metsässä. Mukavaa kun on kavereita niin lähellä ja lenkit suuntautuvat samaan pusikkoon mihin muutenkin mentäisiin. :) Sää oli aurinkoinen, joten otin kamerankin mukaan, mutta menee vielä oma aikansa ennen kuin saan kuvat julkaisukuntoon. Pitäisi Väinön uusia sivujakin keretä koodaamaan, mutta taitaa mennä työ päättötyö nyt edelle.

Viikonloppuna

Lauantaina käytiin Nasun ja Ärrin (Kennel Queridos diablos)kanssa lenkkeilemässä ja kivaa oli. Harmi, että sää vaikutti hieman kostealta aluksi enkä ottanut kameraa mukaan. Lopulta ei siellä mitään lunta tullut, mutta hienoissa hangissa tuli itse rämmittyä. Sain Sadulta paljon hyviä vinkkejä ja täytyisi tässä ottaa asiaksi varata Väinölle hieronta-aika.

Kesän nlyt

Jaahas, me lähetään Väbän kaa Joensuuhun taas! Toukokuun lopun Karelia show siis on tiedossa. Pentuetreffit on näillä näkymin siihen samaan syssyyn, joten vielä suurempi syy lähteä. Saattaapi olla että nuo kaksi näyttelyä jäävät tämän vuoden ainoiksi, kattellaan..

Uusia koirakavereita

Käytiin eilen ulkoilemassa vasta vähän aikaa sitten lähistölle muuttaneiden Jasun ja Janen ( http://www.jkphoto.fi/jasu/ )kanssa. Vähän jänskätti etukäteen miten Väinö tulee toimeen leikatun uroksen kanssa, mutta hyvin meni. Jejee, nyt meillä on lisää mukavia lenkkikavereita! Väinöllä on vielä vähän oppimista miten koiraa puhutaan, mutta eiköhän se nopeasti opi. Väinöstä tulee helposti hieman epäluuloinen toisen tarkoituksia kohtaan ja se vetäytyy helposti omiin oloihinsa (=lue häipyy). Oma vikani kun on ollut niin vähän muita koirakontakteja, että Väinön kommunikointi toisten koirien kanssa on jäänyt hieman vähälle.

Sää oli hieman luminen kun liikkeelle lähdettiin, mutta muuttui lenkin aikana aika kovaksi lumimyrskyksi. Oli muuten aika märkä koira kun kotiin tultiin.

Tokoilua

Oon tässä nyt silleen pikkaisen ruvennut taas treenaamaan Väinön kanssa tokoa. Noin vuosi sitten kun käytiin viikottaisesti treeneissä + bh-kurssilla tuli Väinön tokokiintiö selvästi täyteen ja koiraa ei voinut enää vähempää kiinnostaa. Nyt kun ollaan pidetty hiljaiseloa aika pitkään niin käyttäytyminen on aivan toista luokkaa. Vieläkin toiset koirat tuottavat ongelmia, mutta häiriöttömässä ympäristössä Väinö tuntuu kuuntelevan. Eilen tein metsälenkin yhteydessä seuraa-istu-jättöjä ja koiran pylly osui maahan uskomattoman nopeasti. Väinö osaa myös nykyään tulla hienosti sivulle, vaikka sen kanssa ollaan tapeltu pitkään ja hartaasti.

Väinö is back!

Väinö on nyt taas palannut Korsoon, joten päivityksiä luvassa lähiaikoina. Poika on taas niin onnessaan kaikista ihanista uusista hajuista, mitä toiset koirat ovat jättäneet. Viime yö meni mukavasti kaikkien nukkuessa kylki kyljessä, vaikka sängyssä on nyt tavallista vähemmän tilaa polvipotilaan takia. Väinö saa myös toimia nyt terapiakoirana ja ei tarvitse olla yksin kotona pariin päivään, kunnes polvipotilas pääsee taas kouluun.

Pentukuumetta

Vielä ei ole varmaa tuottiko tytön vierailu tulosta, mutta hyviä merkkejä on jo näkynyt. Sen lisäksi että Väinö jakaa geenejään on Väinön sisko ja veli myös lisääntymässä samoihin aikoihin. Kaikki aika tarkalleen huhti-toukokuun vaihteeseen. Paljon samanikäisiä "serkkuja" siis luvassa. :) Hauska sitten tarkkailla pentujen kehitystä ja toivottavasti pääsevät myös kilpailemaan toisiaan vastaan joskus.

Väinön jälkeläisten ajatteleminen on saanut myös itseni miettimään toista koiraa. Haluaisin ehkä hieman enemmän miellyttämishaluisemman yksilön, jonka kanssa voisi harrastaa enemmän. Väinöllä kun tuo ajatusmaailma pyörii pääosin vain oman navan ympärillä.. Toisen koiran on pakko olla narttu, koska en usko Väinön egon sietävän toista kilpailijaa talossa. En tiedä haluisinko hienon nartun, jota voisi käyttää näyttelyissä ja sillä olisi jalostusarvoa vaiko vähän reppanan yksilön, jonka voisi steriloida heti alkuunsa. Hienossa jalostusarvollisessa nartussa kun on tuo juoksuongelma, mutta helpointa olisi jos kasvattaja voisi ottaa nartun hoitoon aina juoksuaikaan. Saan myös Väinön hoitoon kotikotiin, mutta se ei ole pidemmän päälle mikään hyvä ratkaisu. Parin pentueen sopimus ei olisi paha ja sen jälkeen sterilointi elämää helpottamaan. Väinön kastrointia en ole ajatellut, koska Väinöllä on vielä tuota jalostusarvoa. Toisaalta, jos Väinön taustoista paljastuu hyvä syy tehdä koiran elämästä helpompaa, en epäröi päätöksessä. En halua osallistua mahdollisesti sairaiden pentujen tekoon. Väinöltä ei kysytä.

Tyttöjä kylässä

Väinöllä kävi naisvieraita uusintakäynnillä lauantaina ja nyt jäädään odottelemaan onnistuiko. Homma oli kyllä ohitse todella nopeasti, hyvä kun takin kerkesi ottaa pois ja koirat olivat jo nalkissa. Nalkissa oltiin sitten pitkään ja hartaasti, yli 20min. Jos onni oli myötä, niin pikku-Väinöjä olisi odotettavissa huhti-toukokuun vaihteeseen. :)

Katselin myös kennelliiton vuoden 2010 näyttelyluetteloa ja saattaapi olla että ainakin yhteen näyttelyyn kesän aikana ilmaannutaan. Nyt valioitumisen jälkeen innostus on huomattavasti hiipunut kun ei enää "tarvitse" käydä. Jos nyt kuitenkin yrittäisi tsempata ja uusista arvosteluista ei koskaan ole haittaa.

Lunta riittää

Säähavainnot
Vantaa Helsinki-Vantaan lentoasema

Tuorein säähavainto: 24.2.2010 16:10 Suomen aikaa
Lämpötila -11,7 °C; kosteus 75 %; kastepiste -15,2 °C; länsituulta 3 m/s; puuska 4 m/s; paine 1008,9 hPa; lumen syvyys 70 cm; melkein pilvistä (7/8); näkyvyys 12 km.
Ei ihme et Väinöllä on vähän vaikeuksia ulkona..

Tänään on tulossa Väinölle naisvieraita, katotaas miten käy. Edellinen antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa, toivottavasti tällä kertaa olisi onni myötä.

Pakkasesta

Väinö menee aivan sekaisin kun tulee ensilumet ja joka puolella on epäilyttäviä painautumia hangessa, jotka tarvii tietysti käydä huolella tutkimassa. Koira jaksaa peuhata lumessa, kunnes lunta alkaa oleen mahaan asti. Mutta talvessa on valitettavasti jotain ikävääkin, pakkaset.

-5'C menee vielä aivan upeasti, koira jaksaa heittää tunnin reippaita hihna+metsä -lenkkejäkin ilman mitään osoitusta palelemisesta.

-10'C hihnan toinen pää rupeaa jo hieman lakkoilemaan, mutta koira jaksaa kyllä vielä mennä. Tietysti riippuu siitä tuuleeko paljon, mutta jos sää on muuten otollinen - ei ongelmaa. Takkia otetaan päälle jos tiedetään lenkin sisältävän paikallaan oloa, mutta Vekara ei sitä liiemmin arvosta.

-15'C tässä menee meidän pakkasen sietokyvyn raja. Lyhkäset hihnalenkit onnistuu ilman tassujen nostelua, mutta pidemmälle ei kannata lähteä. Jos vapaana saisi juosta, ei tulisi ongelmia, mutta valitettavasti metsään on reilun 20min hihnakävely. Takkia pitäisi tällä säällä jo käyttää, mutta valitettavasti koira menee sängyn alle jos takin ottaa esille. Yleensä tulee heitettyä vain pienempiä pissilenkkejä, jolloin koiralle ei kerkeä tulemaan kylmä ja loput energia tuhotaan treenaamalla sisällä.

Väinön hassuja tapoja

Ajattelin ruveta listaamaan väliin Väbän hassuja tapoja aina kun niitä ilmenee. Tänään kuitenkin ensimmäinen tapa:

Väinö on ruuan kanssa välillä nirso eli pitää omia paastokausia. En tiedä johtuuko se linjojen pidosta, ihanista hajuista ulkona vai muuten vaan mielentilasta, mutta Väinö rupeaa jättämään ruuan syömättä. Kuitenkin pitemmälle lenkille lähtiessä paastoilu unohtuu ja mun vetäessä ulkoiluvaatteita päälle eteisessä poika menee keittiöön ja syö kaiken kupissa olevan ruuan. Ihan kuin ulkoilu voisi kestää todella kauan ja nälkä saattaisi siinä tulla. Sama ilmiö tapahtuu vaikka ruoka olisikin maistunut, mutta silti pitää ennen lenkille lähtöä käydä keittiössä tarkistuskierroksella ja imuroida lattia huolella.

Jäällä kävelyllä

Voiko lähes 3-vuotiaalle koiralle tulla kapinaikä? Lähiaikoina tapahtunut karkailu on nyt ihan täysin lähtenyt käsistä. Väinö saattaa eka olla kiltisti lähettyvillä, mutta täysin yllättäen lähteä juoksemaan johonkin suuntaan ja olla teillä tietämättömillä jonkin aikaa. Eilen käytiin Väbän kanssa Tampereella jäällä kävelemässä kun koiratreffit peruuntui ja sielläkin Väinö päätti karata. Eka juoksenteli mun edessä, kutsuin luokse ja palkitsin, jatkoin matkaani eteenpäin ja hetken päästä ihmettelin miksi koira ei olekaan juossut vielä ohitte. Käännyin katsomaan taakse ja koiraa ei näy missään. Ja oltiin siis keretty jo noin vajaan 100m päähän rannasta. Väinö oli juossut samaa reittiä takaisin mitä pitkin oltiin tultu ja sieltä sitten juoksi vastaan kun lähdin takasinpäin. Mahtavaa.

Miellyttämisen halua Väinöllä ei oikein ikinä ole ollut, mutta tällaista karkailua en kyllä ymmärrä. Tietää siis vain pidempiä hihnalenkkejä ja kotona kiukuttelua. Noh, onneksi sen verran Väinö pysytteli lähettyvillä että kerkesin parit hienot kuvat nappaamaan..

Juoksuvyö

Käytiin Väinön kanssa toissapäivänä ostamassa juoksuvyö ja siihen käypä hihna. Tarkoituksena ei siis ole ruveta juoksemaan (vielä) Väinön kanssa vaan mahdollistaa tuo dementtiahiihto eli tutummin sauvakävely. Sauvakävelyä olen testannut muutaman kerran fleksin kanssa ja en suosittele, ainakaan jos koiralla on omia intressejä kulkusuunnan kanssa. Hihna piti kuitenkin saada pois käsistä ja juoksuvyö tuntui olevan fiksu ratkaisu. Ostin ihan virallisen TopCaniksen juoksuvyön enkä ruvennut fiksailemaan mitään viritelmää tavallisista hihnoista. Hihnakaan ei nyt ole mikään normaali vaan tuollainen venyvä versio. Ensi kokeilun perusteella yhdistelmä on aika käypä versio ja ehkä ne sauvatkin uskaltaa ottaa jo parin kerran jälkeen mukaan. Vielä ollaan treenattu käskyjä kävelyyn liittyen, jotta sauvailu olisi sitten mahdollisimman sujuvaa.

Iloinen jälleennäkeminen

Väinö tuli taas takaisin Korsoon parin viikon lomailun jälkeen. Itse olen ollut flunssassa ja töissä on ollut kiireitä, joten Väinö oli hoidossa kunnes aikataulu helpottuu. Eilen siis poika tuotiin takaisin ja oli taas niin mukavaa käpsiä lumisateessa ja katsella Väinön koirahajujen inventoimista. Ja aamulla oli niin mukava katsella kun pieni häntä heiluu niin valtavasti ensimmäisten heräämismerkkien jälkeen.

Iloinen jälleennäkeminen tuli myös lauantaina kun Väinö päätti sanoa hastalavista ja karkasi. Eikä ollut ensimmäinen kerta, vaan kolmas nyt kuukauden sisään. Ja aiemmin tälläistä ei ole sattunut, mikä lienee päähän nyt tullut. Yleensä syynä on toiset koirat ja tällä kertaa kohteena oli juoksuinen narttu. 30min koira oli kateissa ja onneksi palasi takaisin rikospaikalle. Tilanne rupeaa vähän hankaloittamaan vapaanaulkoiluja kun harvemmin päästää sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi lähettyvillä teitä ja autoja.

Väinölle uusi blogi

Päätin helpottaa kotisivujen päivitystä ja tein Väbälle blogin. Siirrän vielä jossain vaiheessa vanhat "blogi"-tekstit tänne, kunhan vain vielä kerkeän. Myös uudet kotisivut ovat haaveissa ja toivottavasti viimeistään kesällä totta. Vanhat sivut kun poistuvat käytöstä koulusta valmistumisen myötä, joten kohta on pakko ruveta töihin.

Väinö voi kuulemma hyvin eli on tällä hetkellä vanhempieni luona hoidossa. Siellä pikkukoiraa hellitään kyllä todella paljon ja ilmassa on pientä kapinointia Väinön palatessa takaisin "maailma ei pyöri Väinön ympärillä" kotiin. Uusi kamera on nyt ollut pari viikkoa käytössä eli kuvapäivityksiä pitäisi kanssa tulla..

Vanhat merkinnät toisesta blogista:

14.1.2010
Päivitysväli pääsi nyt vähän venähtään, ehkä voi syyttää noita joulukiireitä ja sitä etten oo ollut oikein töissä. Noh, tässä lyhyt päivitys meidän kuulumisiin:

Joulu oli ja meni. Väinöllä oli hieman rankka joulu tänä vuonna kun joulua olimme perinteen mukaan viettämässä mummulassa ja nyt mukana olis myös eno perheineen. Siis 5+2+4=11 ihmistä vahdittavana, huh! Ja ajatelkaa mikä määrä kenkiä eteisessä. Väinöhän ei siis tuhoa kenkiä, mutta on erikoistunut pohjallisiin. Pieni poika oli kyllä tosi väsy kun ei malttanut missään vaiheessa oikein kunnolla mennä nukkumaan, vaan yritti kokoajan jaksaa olla menossa mukana.

Tämän lähetyksen viimeisenä päivityksenä on Väinön reissu röntgeniin. Kuvattiin Väinön lonkat, kyynärät ja selkä. Kaikki oli ok, lonkat B/C, mutta virallista lausuntoa odotellessa..

Vielä pieni loppukevennys eli tarkkailen Väbän kotisivujen käyntejä Googlen tarjoamalla Analytics -ohjelmalla ja meidän sivuille oli eksytty hakusanalla "dominoiva akvaariokala". :D Yleisesti sivuille löydetään googlen kautta joko Väbän oikealla nimellä tai sitten mun nimellä, mut näköjään poikkeuksiakin löytyy. ;)

16.12.2009
Jejee, Koiranettiin on nyt päivitetty Väbän Lv mva -titteli. Ihan kuin se ei aiemmin olisi ollut virallista, mutta kyllä se näyttää hienolta nimen edessä. Ja nälkä kasvaa syödessä eli voipi olla että joku ulkomaan keikka tarvii vielä heittää. Meidänhän ei pitänyt mitään vakavaa mva-tittelin metsästystä harrastaa.. Huh, pois se meistä.

15.12.2009
Talvi tuli Korsoon, vihdoinkin. Epäilin vähän viime keväänä työhaastattelussa etten enää näkis pakkasta ja lunta, kiitos pääkaupunkiseudun eteläisemmän sijainnin. Onneksi olin kuitenkin väärässä ja ollaan saatu nauttia nyt muutama päivä oikein lumesta ja kunnon pakkasista ja vielä ei loppua näy.

Väinölle tuo yli -10'C alkaa olemaan jo äärirajoilla. Tänäänkin aamulla -16'C. Talvitakki löytyy (Kusse&Kutta, tietysti), mutta sen päälle pistäminen aiheuttaa koiraan oudon hepulin ja pakkomielteen hangata itseään kaikkeen mahdolliseen. (Miehinen ego selvästi ottaa nokkiinsa..) Takki ei kuitenkaan valitettavasti lämmitä pienen tassuja ja ne tuntuu olevan Väinön "Akilleen kantapää". Noin 15min kävelyn jälkeen alkaa tassujen nostelu ja surkealta näyttäminen. Tassun pohjan pyyhkäisy auttaa taas hetkeksi tai pieni matka sylissä. Myös tien puolen vaihtaminen (=lue uudet hajut) tuntuu toimivan. Ihmeen rauhallinen poika on kuitenkin ollut vaikka ulkoilut ovat olleet, koiran mennessä lakkoon, aika lyhkäsiä.

Asiasta toiseen, tuli tässä huomattua, että Väinön oudoille äänille haukkuminen on taas huomattavasti vähentynyt. Pitkään meitä kiusasi sanomalehdenjakaja, joka kolisteli rappukäytävässä aina siinä 2:30 aikoihin. Väinön piti tietysti asiasta ilmoittaa muhmuttamalla ja välillä myös kunnolla haukkumalla. Itse taas yritän välttää naapurien vihaa, joten olen käynyt hakemassa koiran eteisestä ja viemässä sen takaisin makkariin suljetun oven taakse. Nyt muutamana yönä en ole herännyt Väinön meuhkaamiseen, joten taitaa poika taas tottua kerrostaloelämään. Katsotaan mikä tilanne on taas joulun jälkeen kun ollaan oltu maalla muutama viikko. :S

Vanhat merkinnät sivuilta:

13.11.09
Onpas päivittäjä nyt ollutkin tosi laiska. Toisaalta Väinön elämässä ei ole sattunut mitään mullistavaa silmätarkastusta lukuunottamatta ja siitäkin selvittiin puhtain paperein. Väinö on nyt vähän lomaillut kotiväen luona mun omien menojeni ja sitkeän flunssan takia, mutta toivottavasti elämä palautuu takaisin normaaliksi pian. Muutaman kesävalokuvan kaivelin arkistosta marraskuun ankeita iltoja piristämään ja toivottavasti pian saadaan hienoja lumikuvia!
Latvian kennelliitolta tuli vähän aikaa sitten sähköistä postia ja nyt odotellaan postitse saapuvaa oikeaa Lv Mva -diplomia, jee! Piti lähettää Väinöstä Fi Mva -kuva russelilehden Valioita-palstalle, mutta osoittautuikin että mun onneton pikku pokkari ei ota tarpeeks tarkkoja kuvia. Pöh sanon minä..

20.8.09
Huh. Päivittäjä on ollut nyt lievästi laiskalla tuulella. Noh flunssan pakottamana sairaslomalla on mukavasti aikaa eli tästä nyt sitten nopea katsaus mitä meille kuuluu. Muutettiin heinäkuun lopussa Väinön kanssa virallisesti Tampereelta Vantaan Korsoon. Viimeistä sertiä ollaan käyty muutamassa näyttelyssä yrittämässä ja nyt viime lauantaina saatiin se vihdoinkin. Baltiassa tuli pyörähdettyä koiranäyttelyn merkeissä ja Latvian muotovaliotitteliä yritetään nyt tittelirivistöön liittää. Muuten kaikki koiramaiset harrastukset on ollut lievästi taka-alalla normaalia ulkoiluttamista lukuunottamatta, treeniryhmät kun kaikki jäivät Tampereelle ja uusia ei ole vielä löytynyt. Ehkä nyt syksyn tullessa omistaja saisi taas itseään niskasta kiinni ja voisi ruveta vaikka tokoa itsenäisesti jauhamaan. Agilityn alkeiskurssille käytiin yrittämässä, mutta Väinö päätti näyttää kaikki hienot temppunsa ja yllättäen kurssille ei päästy. Oon myös varma, että kentällä oli käynyt joku aivan ihastuttava tyttö, koska Väinö imuroi nenällään koko kentän läpi. Ehkä ensi vuonna kehtaa uudelleen nenäänsä näyttää ja jos vaikka koirakin olisi hieman yhteistyökykyisempi.
Yleisenä huomiona koirasta on ollut ehkä pieni rauhoittuminen. En tiedä johtuuko iästä vai onko joku hetkellinen mielentilahäiriö, mutta mukava muutos on ollut. Malttamattomuus on vähentynyt, mutta toisaalta kiinnostus toisia koiria kohtaan on lisääntynyt. Korvat ovat myös hukkuneet turhan useasti jonnekin matkalle eli tätä päästään taas tehotreenaamaan. Väinöllä on ollut myös hieman vaikeeta joutuessaan jakamaan mun täyden huomion kuvioihin tulleen kaksilahkeisen kanssa, mutta pienen kiukuttelun ja mielenosoituksen jälkeen tilanne tuntuu tasaantuneen.

3.6.09
Tää on niin tätä. Just kun yritetään tavotella sitä vikaa sertiä niin sitten ei sitä saada ei sit millään. :D Noh, nyt jouduin oikeesti tekemään suunnitelma c:n ja suunnitelma d syntyi siinä samassa. Ja e ja f:kin jo odottaa. Ehkä se tästä vielä joskus. Väinöstä ja musta tuli nyt kesäviikkiläisiä eli meiät voi bongata seuraavan parin kuukauden ajan samoilemasta pitkin Itä-Helsinkiä..

23.5.09
Huhhuh, eka näyttely avoimessa luokassa kunnialla läpi. Oli kyllä niin jännää että! Melkein saatiin se viimeinen serti, mutta hyvää kannattaa odottaa.. ;) Väinö käyttäytyi kerrankin kauniisti ilman suurempaa vastarintaa tai mielenosoituksia. Sää ei oikein jaksanut suosia tätä näyttelyä vaan narttukehän alettua kaatosade yllätti ja märkiä tavaroita saa kuivatella vielä pitkään.. Ens viikolla sitten uusi yritys Mäntässä, toivottavasti tärppää tai tarvii kehitellä vaihtoehto c. Toisaalta, mikäs kiire tässä on. :D

2.5.09
Väinön 2wee synttärit lähestyy ja sitä varten käytiin vähän treenaamassa näyttelykäyttäytymistä Someron ryhmänäyttelyssä. Väinö päätyi sitten lopulta VSP:ksi ja saatiin taas uusi serti meidän hienoon kokoelmaan. Kerrankin pokaalit pystyi vaihtamaan fiksuun tavaraan, joten nyt meiän kylppäriä koristaa hienot uudet Finlaysonin käsipyyhkeet. Kiitti Väinö! :) Sää myös suosi tätä näyttelyä ja ainakin omistajalla on nyt hienot rusketusrajat naamassa.
Ollaan myös tokorintamalla tsempattu reilusti ja käyty BH-kokeeseen valmentavalla kurssilla. Katotaan päädytäänkö koskaan itse kokeeseen, mut kivaa on silti ollut. Väinö saattaa välillä olla hieman erimieltä asiasta, mutta hyvää se vaan tekee tuollainen yhdessä puuhastelu..

3.4.09
Huhhei, onpas päivittäjä ollut ahkeralla tuulella. Mitään sen kummempaa ei olla kyllä tehty eli ei ihmekään että päivitys vähän laahaa perässä.. Väinölle kuuluu ihan samaa mitä aiemminkin, kovasti ootellaan niitä 2wee synttäreitä, jotka on jo ihan oven takana. Pientä aikuistumista on huomattavissa, tai sitten toi on vaan joku hetkellinen mielentilahäiriö..
Kuollutta supia Väinö pääsi tervehtimään ihan tässä taannoin, siitä ehkä jossain vaiheessa video sivuille. Kettua yritetään päästä treffaamaan tässä kevään aikana ja toivottavasti reagointi olisi samanlaista. :) Harrastuksista tokoa ollaan myös treenattu ahkerasti ja ehkä jotain pientä kehitystäkin on havaittavissa. Ehkä.

4.1.09
Tuli vietettyä viikko lapissa porukoiden ja Väinön kanssa. Luonnonlunta 45cm tiesi jo varmasti ihania talvisia maisemia ja Väinölle kivoja lumileikkejä. Väinö oli hieman loukkaantunut uudesta fleece-haalaristaan, mutta varmasti se edes vähän lämmitti kun pakkasta parhaimmillaan oli -23 astetta. Kovimmilla pakkasilla vain Väinön tassut hieman palelivat, mutta muuten poika paineli hangessa kuin ei mitään. Itsekin kun rämmin polvia myöten hangessa, ei koiran osa ollut helppo. Valitettavasti kamera ei suostunut yhteistyöhön noilla pakkaslukemilla akun tyhjetessä välittömästi ulos siirtyessä, mutta muutaman otoksen sain otettua.

14.12.08
Huhhuh, voittaja oli ja meni. Paljon upeita koiria ja kova taso. Ollaan kyllä tosi ylpeitä meiän ERI:stä, oli nimittäin aika harvassa tuo pinkki väri. Oli muutenkin mielenkiintoinen ja rankka reissu, ja tuli myös todettua, että Väinö on varsin kelpo matkustaja sekä bussissa että junassa. Nyt meillä alkaa pieni hiljaiselo näyttelyiden suhteen ja ootellaan että Väinö saa vähän lisää ikää.

22.11.08
Pitää kait sitä blogiakin välillä päivitellä, ihan vaan huvin vuoksi. Myöhästyneet onnittelut Väinölle ja muille sisarusparven koirille! Se on jo 1,5 vuotta täynnä. Ja Väinön käytös on vieläkin yhtä kakaramaista..
Tokoa ollaan treenattu nyt syksyllä Herwoodin Hauvoissa Marian johdolla ja ihan hyvin meneekin, ainakin jos Väinö vihdoinkin ymmärtäisi sivulle käskyn. ;) Seuraaminen on Väinön vahvin osa-alue, muut menee sitten miten menee.. Treeniä vaan lisää niin ehkä ensi vuonna uskaltaa johonkin möllikisoihin. :P
Voittaja -näyttely lähestyy kovaa kyytiä ja näyttelyhihnatreenit tarvii varmaan taas aloittaa. Huh. Kovasti on russeleita tulossa kisaamaan, joten ihan hyvä vähän treenata tuon kiukkupyllyn kanssa.

14.9.08
Kylymä! Kesä on loppu ja ulkonäyttelyissä alkaa oleen aika kylymä. Noh, onneks Väinöä ei niin hirveesti haitannut tuo kylmyys ja poika pisti melkein parastaan. Pieni kiukutteluyritys, mut sekin jäi onneks vaan yritykseksi. Muuten hienoa kävelyä ja esiintymistä. Ja taas olin aivan varma, että me ei pärjätä. Ja sitten olin myös ihan varma, että meistä tulee ainakin VSP loppukehässä. Noh, onneks en harrasta uhkapelejä nimittäin mun arvaukset meni taas ihan pieleen. Väinö otti ja vei koko potin taas! Nyt alkaa oleen jo ongelmia mihin sijoittaa noi kaikki pystit ja ruusukkeet. :D
Ryhmää taas jäätiin odottaan vaikka aika turhaa se onkin. Joku reilut 20 terrierirotua oli esitteillä. Meiät arvioinut tuomari oli ryhmän tuomarina ja oli varmaan vähän tykästynyt Väbäjäbään kun pisti meidät vielä jatkoon. Siihen se sitten kyllä tyssäs. Oli kyllä huvittava kattoo niitä jotka valittiin top4:een, oli muuten niin samannäköisiä ja oloisia koiria että! ;)

Ja pääsin lopultakin sinne Ikeaan! Jee!

31.8.08
Huh mikä päivä. Lähettiin sitten Terri-Eriin pyörähtään Väinön kanssa ja näköjään kannatti. Väinön saavutus Jun ERI, JUK 1, PU 2 ja SERT oli tossa porukassa todellakin aivan upea saavutus. Tiukka oli nimittäin tuomarin linja. Itse ajattelin vielä aamusella, että meidät dumpataan kyllä heti alkuunsa, mutta tuomari oli hieman eri mieltä. Pu-kehässä kun maailmanvoittaja-Pilkku siirrettiin meiän eteen kerkesin jo ajattelemaan, että tämä on sitten tässä, sijoittaudutaan jos sijoittaudutaan. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin kun tuomari pähkäili valintoja 3., 4. ja 5. koiran välillä sekä sen jälkeen 3. ja 4. koiran välillä, että oikeesti se aikoo sijoittaa meidät toiseksi eikä heittää ulos kehästä. Ja vasta kehän jälkeen tajusin, että Väinöhän voitti pari jo muotovaliota sekä aivan upean Aatoksen. Tuo meidän pikku keskenkasvuinen kakara!

Ja kerrankin Väinö osasi käyttäytyä nätistä ilman minkäänlaista kiukkuilua kehässä. :) Me so proud.

23.8.08
Huhhuh minkä pelleshow:n Väinö päätti taas järjestää. Pojalla oli taas semmoinen kiukkupyllypäivä että oksat pois. Herkut eivät kelvanneet eikä mikään ollut kivaa. Sen verran sain kuitenkin kakaran kävelemään neljällä jalalla, että tuomari pääsi arvostelemaan ja ERInomainen sieltä sitten tuli. Päälle vielä junnuluokan voitto, sekä urosten voitto. Rotunsa paras koira -kisassa hävittiin reilusti hienolle valionartulle Cuculle. Oli kuulemma jo kehän toiselta puolelta nähtävissä että kehässä oli hieno voittajanarttu ja pojankloppi, ainakin tuomarin mielestä. Noh, kasvuiässä tuo kyllä oikeastikin on ja ainakaan käytöksen perusteella ei olisi edes sertin arvoinen... Nojoo, nyt on koossa jo kaksi sertiä eli menestyksellä ei ole mitään väliä. Ainakaan niin kauan kuin tuo on sen alle 2 wee. Terri-Eriin kerkesin tuon jo ilmoitella että kaippa meidät sieltä voi sitten bongata seuraavaksi!

15.8.08
Viimeinen ilta Lahdessa. Muuttolaatikoiden keskeltä Väinö ja Martta haluavat vielä kiittää kaikkia ihania kesänaikana tapaamiamme Lahtirusseleita ja heidän aktiivisia omistajiaan. Erityiskiitokset lähtevät Noralle monista hyvistä neuvoista, opastuksista ja tapahtumista sekä Sinille mukavista ulkoilutuokioista koirien kanssa. Väinö (ja musta puhumattakaan) on saanut kesänaikana paljon uusia hyviä kavereita sekä mahtavia kokemuksia. Kiitos ja kumarrus ja tervetuloa kylään, jos satutte Tampereen suunnalle eksymään!

27.7.08
Voi surkeuden surkeus. Sunnuntaiaamu alkoi ihanalla puhelulla äidiltä mummulasta, jossa Väinö oli hoidossa. Väinö oli saanut jostain punkin takajalan varpaiden väliin ja hetken sitä itse hoitaessa oli punkki osaksi irronnut ja pää tietysti jäänyt kiinni. Väinöä tuo tuntui kovasti vielä kutittavan ja jalassa ollut patti ei näyttänyt enää tervehenkiseltä joten Väinö kuskattiin katsomaan eläinlääkäriä. Eläinlääkäri sitten kirurgisesti poisti punkin loput, paketoi tassun ja määräsi Väinön antibioottikuurille. Avaruusvastaanottimenkin (myös koiratutkaksi sanottu) lykkäsi mukaan ja kaupan päälle neljän viikon kilpailukielto. Ja meidän piti mennä Kuopioon Sawo Showhon nyt seuraavana viikonloppuna. Savon keikka jää nyt meiltä väliin, kun pitää saada eka tuo vekara takaisin kuntoon. Ihme punkkimagneetti tuo vekara kun haalii kaikki lähiseudun punkit vaikka exspot-tököttiä oon koiraan lykännyt. Toivottavasti muita takaiskuja ei tule niin sitten meidät voi bongata Hämeenlinna kv:sta. Pitäähän lähinäyttelyyn tulla pyörähtämään. Toivottavasti.

5.7.08
Ja taas eksyttiin näyttelyyn. Vielä eilen Väinö kenkkusi niin kovin että harkitsin vakavasti jättäväni Mikkelin näyttelyn väliin. Sadettakin ennusteet uhkailivat tulevan ja herra hienohelma vihaa sadetta yli kaiken. Kuitenkin jaksoin herätä lauantaiaamuna (onneksi kehä alkoi vasta 11 jälkeen) ja lähdimme kohti Mikkeliä. Russeliston parhaimmiston ollessa WW:ssä kilpailemassa oli noilla normaaleilla russeleilla mahdollisuus loistaa. Ja niin sitten teimmekin eli kotiintuliaisena tuli SERT sekä ROP!! Nyt Väinön serti-tili on siis virallisesti avattu. Väinö mieliksi kenttä oli nurmipohjainen ja ai että kun oli ihania hajuja. Sai oikein taistella Väinön kanssa ettei se kulkenut kokoajan nenä kiinni maassa. Vieläkin kyllä ihmettelen tuomarin valintaa tehdä Väinöstä ROP, vastassahan kuitenkin oli aivan upea valionarttu joka omasta mielestänikin oli tuota pojankloppia paljon hienompi. Tutkimattomia ovat nuo tuomarin aivoitukset..
Jaksoimme odotella melkein kaksi tuntia, jotta pääsisimme ryhmäkehään. Se olikin mielenkiintoinen kokemus, koiria seisotettiin todella kauan ja Väinö oli aivan naatti. Tuomarina toimi oman kehämme tuomari ja Väinön olemus selvästi viehätti silmää kun meidät valittiin noin 18 muun joukosta vielä 9 parhaan joukkoon. Top4 jäi saavuttamatta, mutta Väinön selvästi nuutunut olotila osoitti että nyt riittää.. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti Sawo Showta elokuun alussa!

28.6.08
Huh, taas on yksi näyttely takana. Aika kauhuissani lähdin Väinön kanssa seilaamaan kohti Järvenpäätä, muistoissa oli vahvasti Väinön pitämä upea show Somerolla. Onneksi tällä kertaa ei tarvinnut ihan täysin hävetä Väinön käytöstä, poika kiukutteli vain vähän. Someron näyttelyssä siis väinö hyppi ja pomppi, söi näyttelyhihnaansa ja roikkui mun kengännauhoissa. Harvinaisen kypsää käytöstä siis. Onneksi tällä kertaa Väinö malttoi käyttyä kohtalaisen hyvin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Kehityksen varaa on eli lisää treeniä! Näillä eväillä siis jatketaan kohti Mikkelin näyttelyä 5.7!