Russelimejä ja jälkeläisiä

Väinön kanssa käytiin tämän vuoden viimeisessä mejäkokeessa eli russeliyhdistyksen kokeessa Jyväskylässä. Väinö korkkasi voittajaluokan ihan kivasti. ;)


Voi 1 ja 45 pistettä. Tuomarina Jarno Hynninen.

Jäljestämishalukkuus 6 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 10 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 10 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)

Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Väinölle näytettiin alkumakaus ja reipasvauhtinen maa- ja ilmavainua hyödyntävä jäljestys käynnistyy. Osuudet mennään jäljellä joitakin muutaman metrin tarkastuspistoja tehden. Katkokulma selvitetään rengastamalla kahteen kertaan. 2. kulma pienellä rengastuksella ja 3. kulma käännöksellä. Makauksista 1 osoitetaan selvästi, 1 osoitetaan pysähtymättä, 1 yli ja 1 ohi. Kaadolle suoraan, sorkka nuuhkittiin. Pirteä suoritus ensimmäisellä VOI-jäljellä."

Jejee, ei tässä voi muutakaan sanoa. Nyt pitäisi ruveta treenailemaan tarkemmin noita makauksia ja palkita Väinö kunnon pysähdyksestä. Outoa että oikeasti pitää treenata kun tähän asti ollaan vaan menty niin kuin Väinön nenä osoittaa. ;)

Hienon koetuloksen lisäksi Väinöstä tuli isä 4.9 kahdelle pienelle russelipojalle. Pentuja oli yhteensä kolme, mutta kolmas isoin menehtyi jo ennen syntymää ja autettiin eläinlääkärin avustuksella pois. Onnea pentulaatikon äärelle!

Mejäilemässä Rengossa

Mejämejämejä, ohjaajan päässä ei pyöri kuin mejä. Eli nyt jo toinen koe tänä vuonna ja saatiin se mitä haluttiin. :) Ensi viikolla russeliyhdistyksen kokeessa korkkaamme siis voittajaluokan!

Avo 1, 44p. Tuomarina Anne Laukkanen.

Jäljestämishalukkuus 5 (6)
Jäljestämisvarmuus 11 (12)
Työskentelyn etenevyys 9 (10)
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen kaadolla 11 (14)
Käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
Yleisvaikutelma 5 (5)

 Laukauksen sieto: Hyväksytty

"Rauhoitettu ohjattu aloitus. Lähtömakaus merkaten, Hyvävauhtista jäljestystä käyttäen sekä ilma- että maavainua. Jokaisella osuudella pienet tarkistuspistot. 2. kulman läheisyydessä laajempi lenkki, jonka selvitti yhdellä kehoituksella (tässä retkipolut). Ensimmäinen makaus ensin ohi, mutta palasin sen nuuhkaisemaan, kulma takaa lenkillä varmistaen. 2. makaus nuuhkaisemalla ja takaa kulma varmistaen. Kaadolle suoraviivaisesti sille jääden. Hyvä parivaljakko."

 Väinö oli taas revetä liitoksistaa kun jäljen alulle päästiin. Täysillä olisi pitänyt mennä, mutta viime viikosta opin sen että Väinö tekee parempaa työtä jos itse jarruttelen aika reippaasti. Väinö kulki kuin unelma. Maasto oli mukavaa hieman kosteahkoa suomaastoa paksulla sammaleella. Piilomerkit vain vilahtelivat silmäkulmassani ja varmuus oikeasta suunnasta kasvoi. Tuomarin kirjoituksesta poiketen Väinö kyllä löysi kulman heti, mutta Väinömäiseen tapaansa veti vain nopeasti hajua nenään ja jatkoi matkaansa. Tuomari kun kulki takanani eli ei pakosti nähnyt kaikkea kunnolla. Toisella suoralla törmäsimme retkeilypolkuun. Siinä Väinö oli hieman hämmentynyt, koska tapasimme oletettavasti polkua kulkeneet ihmiset autojen luona. Väinön ruvetessa pyörimään kehotin sitä etsimään jälkeä ennen kuin tulee hukka. Kehotuksesta Väinö rupesi tuijottamaan sillä ilmeellä "mä kyllä tiedän mitä teen joten oo sä vaan ihan hiljaa siellä". Hetken mietitittyään Väinö eka löysi paluujäljen ja totesi sen menevän väärään suuntaan, käänsi nenän toiseen suuntaan ja taas oltiin oikealla jäljellä. Yksi oja löydettiin jossa suoritettiin vesitankkaus ja lopussa ollut iso hirvenjalka oli Väinölle todella mieluinen. Pieni koira nimittäin nappasi tuon ison jalan suuhunsa (jalka oli siis puolisäärtä sorkkineen kaikkineen ja painoi varmaan puolet Väinön painosta) ja lähti viemään aarrettaan autolle päin. Hieman oli ongelmia saada hampaat irti tuosta aarteesta. ;)

 Nyt avoinluokka on ohitse ja voittajaluokan katkokulmat odottavat. Onhan tässä sentään viikko aikaa opettaa koiralle mikä on katkokulma ja makaukset eivät ole enää kulmissa. :D Enemmän olisin huolissani omista opastustaidoistani, oli nimittäin jäljen suunnistaminen sen verran tuskaa... Kuulemma suunnistamista kannattaisi ruveta harrastamaan mikäli aikoo mejäillä enemmän. Suurkiitos jälkiparilleni, sain valtavasti vinkkejä miten treenata, suunnistaa ja kuulin paljon mielenkiintoisia tarinoita käytännön jäljestämisestä.

Mejämejämejä

Maanantaiaamuna tuo poika vielä ontui toista etutassuaan, mutta sen jälkeen ontumisesta ei ole näkynyt jälkeäkään. Alkuviikko otettiin lenkkeilyn osalta rennosti ja käytiin vain tekemässä hihnakävelyjä ihan kotinurkilla. Eilen sitten käytiin päästämässä kunnolla höyryjä pihalle Milon ja Nitan kanssa metsässä ja edelleenkin tuo poika tassuttelee normaalisti. Jee! Eli suuntaamme kuitenkin Rengon mejäkokeeseen nyt viikonlopuksi. Ensi viikonloppuna meitä taas kutsuu Jyväskylä ja russeliyhdistyksen koe. Huh, alkaa jo vähän hirvittää tämä mejäputki. :D